Maaliskuun perjantai pusertaa vesitilkaa. Kuinkas sinun äiti voi, äiti kysäisee. Puheissa vilistävät elävät ja kuolleet, kylässä tänään käyneet sinistä tapettia ihastelemassa, paimentamassa tähtisineä sinisen kuusen juurella. Suvi paisuu silmuissa, sitä ihmettelemme, taivaan naurua, muistelemme lehmän syvänsinistä silmää, poutapäivän autereita, sinisen paarman tanssia hännän tupsussa.

Niin vähän enää huolia, niin paljon rapistunutta sineä silmissä, niin kutistunutta kaikki: sängyssä lisälaita, kaikkialla siniset viitat, Wc, Ruokailu, ovessa oma nimi. Etkä niihinkään pääse, et osaa, et ilman toisten apua.

Hei hei, kiitos kun kävit, vie äidille paljon terveisiä, tulen taas käymään. Kevyesti äidin käsi vilkuttaa taivaansinisen peiton alta, kun lähden.

 

        

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

turkoosi on  taivaan nauru

 

meren kirkkaus taivaan

            nauru

niin sinistä

seitsemäs taivas

 

         että jääkin pisaroi

 

 

 Runotorstain haasteena tällä kertaa sininen