Eilen Taikalyhdystä tarttui mukaani kaksi lyhtyä. Olkoon toisesta malliksi Yöhartaus ja toisesta pieni pala Balladista hellekesän aamuna.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
YÖHARTAUS
Kuinka viluista on tämän maailman viisaus
kuin filosofi kuningattaren kirjastossa
kello viisi aamulla
supiturkki yllään.
Näin matutina-kuorossa kaksi epämusikaalista lasta
he lauloivat iloisina täynnä kiitollisuutta
he olivat kaikkein onnellisimmat
koska eivät osanneet edes nuottikirjoitusta
ja olivat päässet mukaan
Aale Tynni, kokoelmasta Maailman teatteri, s. 35, WSOY, 1961
Vasta kotona huomasin mustekynällä kirjoitetun omistuskirjoituksen: "Taiteilija Ritva Ahoselle kiittäen monesta kauniista tulkinnasta 1.11.1961. Aale Tynni." Miten monta lämmintä läikähdystä kulkikaan lävitseni. Ajatella, ainakin kaksi suurta Taiteilijaa on pitänyt tuota kirjaa kädessään. Toinen heistä jopa on voittanut olympiakultaa Lontoossa 1948. Suomen tuntemattomin olympiavoittaja, jolle ei tontteja eikä taloja pystytetty, Aale Tynni.
Tähän vuodenaikaan sopii myös pätkä Lassi Nummen kokoelman aloitusrunosta:
…sydän
on herkkä instrumentti,
herkkä…Kovin sitä koettelee helle. Hellyys.
Jos siis hellyys jatkuu viikkokausia, vuosikausia…
Hän lepää, hengittää niin viattomasti. Toissapäivänä oli
Lapsuus, eilen nuoruus
ja nyt me jo hyvin tiedämme, että
elämä, tämä todellinen, on lyhyt
mutta hellekesä – kun sellainen joskus tulee – ei ole,
se ei ole todellinen ei lyhyt, se jatkuu ja jatkuu
yli elämän rajojen, se on loputon niin kuin silmänräpäys tai…
Lassi Nummi, kokoelmasta Karu Laidunrinne, s. 11 – 12, Otava, 1989
Paljon oli mielenkiinoista nähtävää ja koettavaa Taikalyhdyssä. Anton Taipaleen valokuvissa henki mennyt aika. Antikvariaatin isäntä Aapo Pekari kertoi, että Lassi Nummi oli lukemassa runoja viime vuonna heidän Laterna Magicassa Taiteiden yössä.
Kommentit