Kun muutama määräaika on onnistuneesti selätetty, tulee tuulenkeveä olo, onnellinen. Päätän palkita itseni karpaloretkellä. Ilmavirrat ovat kääntyneet pohjoiseen. Taivas on tyhjä, puut riisuutuneet, linnut menneet, hiukan kuultaa aurinkoa harmauden repeämistä. Sormet alkavat kohmettua. Kohta kaartaa kolme kurkea lammen yläpuolelle. Viimeiset linnut, ehdin ajatella.

Mutta pian tulee suuri lauma kaakattajia, ensimmäiset koko päivänä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muistelen vuoden takaisia. Miten hopeasiivet lensivät etelään. Ja sitten yksi erkani parvesta. Ja kohta kaksi muuta. Ne lensivät oranssiseen pilveen ja katosivat. Se syöpyi mieleeni. Mietin, mistä tuo olisi enne. Parin päivän päästä Anna Politkovskaja ammuttiin. Ei ihminen opi, Burmassa toistuu murhe, ja kuinka monessa muussa koordinaatissa sama arm(v)ottomuus. Petter Sairanen kertoo Keskuksesta ja aakkosista, joita siellä opetetaan, vallankumouksen aakkosista, jotka eivät ala Aasta, vaan L-kirjaimesta.

”Ja niin tapahtuu, että kauniista tulee rumaa ja rumasta kaunista, hyvästä pahaa ja pahasta hyvää, valkeasta mustaa, mustasta valkeaa, ja tulee jumalista materiaa ja materiasta jumalia, ja tulee vielä hengistä hengettömiä ja hengettömistä henkiä. Tämä käänne tapahtuu tundralla. Materialismin tosikko, hengetön petolintu ei jää lepäämään saavutustensa savuavilla raunioille. ” Petter Sairanen: Naali kulki tundran halki s. 24

Aatteet vaihtuvat, vallankumousten aiheet muuttuvat, mutta savut yhä nousevat raunioista, yhä hengettömät petolinnut kohovat siivilleen ja saavat muistomerkkinsä jalustoilleen.

Palkitsen itseäni tällä kirjalla. Palkitsen itseäni kulkemalla muistojen halki. Vuosi sitten olimme tyttösen kanssa lammella. Lammesta heijastui saraheinätupsakkeiden kuvat ja tyttönen, joka istui rahkahetteiköllä. Suopursu tuoksui, ja mutavesi tirsahteli saappaan terän yli. Olisipa kamera, niin ikuistaisin hetken. Ei ollut kameraa. Nyt oli kamera muttei tyttöstä. Olkoon tilalla tämä kesäinen kuva. Ja kuvan lisukkeena yksi huikaisevan kiinnostava tarina yhden nimen alkuperästä. Kuinka nämä kaikki limittyvätkin toisiinsa, Sairasen nenetsiavanhuksen tarina, tyttönen ja Ani-kommentti!