Valokuvatorstain haasteena polkukuva: http://inspis.vuodatus.net/blog/924091

Kuvassa yhden ihmisen polun pää, meidän 22-vuotta kestänyt yhteinen taival päättyi viikko sitten 6-tien laitaan. Valaiskoon kynttilät jokaisen murheellisen polkua tänä iltana. Lämmin osanotto jokaiselle surevalle, järkyttyneelle, yksin olevalle Jokelaan ja kaikkialle, missä nyt itketään ja ollaan neuvottomia. Jospa edes yhden surukukan voisin antaa heille, yhden lohdullisen sanan, jotka nyt surevat. Mutta sanoja on niin vaikea löytää, sanovat ystävät. Ei niitä tarvitsekaan löytää, läsnäolo riittää. Toivon, että jokaisella olisi joku tukena, joku jolle puhua, joku joka toisi edes hitusen valoa marraskuun yöhön. Pitäkää huolta toisistanne.

On hiljaista.

Pieni

yksinäinen

kukka

vain kääntyy

valoa kohti.

       (Jatta Pöyhönen-Wiik)

 

Kiitos Ystävät lohdullisista sanoista, tuesta, myötäelämisestä ja avusta. Kiitos yhteisistä vuosista rakas elämäntoveri. Kiitos poliisille, ambulanssi-ihmisille, ohikulkijalle, seurakunnalle, terveyskeskukselle, kaikille, joita olen saanut kohdata viimeisen viikon aikana ja jotka olette olleet niin ystävällisiä. Elämä jatkuu...