Viikon vaellus:

Suru on nyt pinolla. Se on mitattu, sitä kertyi 90,9 mottia. Siitä tehdään paperia, joku kirjoittaa siihen vielä jotain, ehkä runon mustasta linnusta, joka maaliskuun talvessa lensi päin ikkunaa tai auringosta joka aamulla pilkisti pilven reunalta eikä jaksanut korkeammalle, koiranputkista, jotka toivottivat kuutamolle hyvää yötä tai lennisiivistä, jotka vielä odottivat irtaantumista. Ehkä joku kertoo vaivalloisesta matkasta kohti pääsiäistä, kohti pimeyttä  ja valoa, kohti syvyyttä ja korkeutta. Ja kaiken ylle laskeutuu hämäryys, syyvyydestä sarastaa valo. 

 

Ajattelen paljon sinua.

Ajattelen sitä hetkeä,

jona me hyvän aIkaa sitten,

seisoimme avoimen haudan partaalla hyvästelemässä

rakkainta, mitä sinulla on ollut.

Siitä lähtien minun päässäni ja sydämessäni

on risteillyt monelaista, jota en silloin sanonut,

koska sydämesi oli jo muutenkin liian täynnä.

 

Tahtoisin mielelläni silloin tällöin

kulkea muutaman askelen rinnallasi,

kun tiesi näyttää olevan erityisen tukossa.

 

En voi ottaa sinulta yksinäisyyttäsi pois.

Mutta sinun on hyvä tietää, että olen

sinua lähellä surussasi,

niin lähellä kuin ihminen voi olla,

kunnes elämäsi ehkä jälleen käy

valoisammaksi.

 

(Jörg Zink)

 

Kevätpäiväntasauksen ihmeet: aurinko ja kananmuna joka pysyy pystyssä. Syvyyden yllä tuuli repäisee oksan irti, valo tulvii hangilla, mustikanvarvut niin paljaina valmiina uuteen kevääseen. Pääsiästervehdyksen sanat saavat silmiin läikkeen. "Kantautukoon korviisi tänä iltana Mozartin sielunmessun taivaalliset sävelet. He jotka ovat perille päässeet kuulevat ne varmasti." Suurella viikolla me muistelemme näitä perille päässeitä läheisiämme ja teemme matkaa kohti Suurta Valoa.

 

 

Hiljaisen polun päässä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

kärsimyksen tuolla puolen

loistakoon Sinulle Pääsiäisen Valo

Ylösnousemus ja Toivo

Hyvää Pääsiäistä kaikille

toivoo Mehtäsielu