Valokuvatorstain haaste: kotimainen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Valkovuokon koti, mainen, päällä maan. Koti on siellä, missä sydämesi, missä juuresi ja lehtesi. Kunnes mainen loppuu, koti jää, eikä asuinsijasi enää sinua tunne.

 

 

Runotorstain haaste: kotimainen

 

26.4.2008 Lapsuuskodin tyhjennys

 

Valkovuokko kukkii jo. Näinkö aikaisin? Kevät saapunut perille, valkoinen kukka kotiin, valo mustan maan ylle, tuulahdus lapsuudesta, äitienpäiväjuhlan odotuksesta.

 

Nyt valkovuokko kukkii  samalla istutusalueella kuin kaksi vuotta sitten, jolloin  5.5 oli tukahduttavan kuumaa, kun istutimme taimia, kun yhdeksän joutsenta lensi yli, kun otsoniarvot olivat koholla, kun itärajan takaa tunkeutui metsäpalojen katkut, emmekä vielä tienneet, että toinen meistä ei enää katselisi näiden taimien kasvua kahden vuoden kuluttua.

 

Nyt hyvästelin taimet, keräsin vintiltä vanhoja kouluvihkoja, kaikki muistot tulivat vastaan ruutujen välistä ja taimien vierustoilta. Lapsuus, isä ja äiti ja  pikkuveli ja elämäntoveri, joka paikassa heidän jälkensä. Nyt hyvästi jääkää, te perille päässeet, nyt suljen oven viimeisen kerran, nyt kuljen kulottuneen pellon yli, loikin pajua puskevien ojien poikki  enkä enää palaa tähän vieraaseen kotiin, en näihin maisemiin.