Kiirastorstaina katto alkaa vuotaa, vesi alkaa tippua niskaan. Pakko lähteä liikkeelle. Niin Nalle lähtee löntystelemään. Se kulkee minun polttopuunteko paikalle johtavan tien poikki, halki syntymäsaaren, muutaman sadan metrin päästä lapsuukodin pihasta. Se suuntaa kohti Jängyn maisemia. Hanki upottaa pohjaan saakka, on nälkä, tassu kaapii jäistä muurhaispesää, mutta ei sieltä mitään irtoa. Järven rantakin on vielä jäässä, ei auta, ei tänään ole kalaakaan tarjolla. Kovaa on Nallen elämä.

Niin monta herätystä, niin monta nälkäistä kulkijaa tässä päivässä, niin monta vuotavaa kattoa, hataraa pesää. Pimeä kylmä talvi on kuluttanut varastot. Kenellä mikäkin nälkä seurana: valon nälkä, leivän nälkä, läheisyyden nälkä, elämän nälkä, hengen nälkä.

Ovensuu on avattu, kolo on tyhjä. Elämä edessä. Monenlaisia lähtöjä tässäkin pääsiäisessä. "Joka kuolee, lähtee kotiin, " kuulin äsken radiosta Lennart Meren tekstistä.

Karhujen kanssa on samoja saloja samoiltu monesti. Koskaan en ole vielä näköetäisyydelle päässyt. Nämä olivat ensimmäiset lumijäljet.