Aamulla kevät oli hypännyt talvisaappaisiin. Sataa räpsytteli räntää. Mutta siitä huolimatta myö hypättiin ulos ja lähdettiin lenkille.

 Ani teki miulle kepposen. Se laittoi kepin puuhun. Mutta kyllä mie vielä sen sieltä nappaan. Piti hypätä monta kertaa.

Lopulta mie sain sen. Enkä antanut sitä enää Anille vaan hypin niin pitkiä loikkia , ettei Ani saanut kiinni.

Kotona oltiin ihan märkiä. Ani kielsi hyppäämästä sänkyyn. Mutta kun se ei huomannut, hyppäsin kuiteskin. Kyllä nukuttikin. Unessa mie hyppäsin kohti tuntematonta, ihan taivaaseen saakka. Hyppyyn kuuluu ponnistus, liito ja alastulo. Tuntui, että ei tarvinnut ollenkaan ponistaa, vaan liito jatkui ja jatkui kohti valoa.