Kasvun ihme: parimetrinen mantsuurianjalopähkinä, jonka pari syksyä siten vanhingossa pyyhkäisin raivaussahalla poikki kun niitin ruohikkoa ja pensaikkoa sen ympäriltä. Tuntui, kun samalla olisi pyyhkäisyt pitkän viillon omaan sieluun. Että pitikin hipaista pensasta, joka oli siemenesä asti itse kasvatettu. Mutta kasvua tämäkin, vastoinkäymisestä huolimatta puu otti uuden alun ja parissa kesässä kasvanut näin voimakkaasti, pidemmäksi kuin yksikään muu taimi. Kasvun ihmettä ihmeellisimmillään ilman substraalia.

Lisää puusta: http://www.mustila.fi/kasvit/JuglansMandshurica