sunnuntai, 10. heinäkuu 2016

Montakohan mustaa silmää?

 

DSCN0889.jpg

 

 

Niin. Montakohan kertaa on tullut lyötyä silmä mustaksi ystävältä?

Siis mitä! En minä ainakaan, en koskaan ole lyönyt silmää mustaksi keneltäkään.

Niinhän sitä luulisi.

Kun sadepäivän ratoksi kävin kirpparilla, tulin toisiin aatoksiin. Löysin Rainer Vuorisen kirjoittaman kirjan Elämää Collien kanssa. Sieltä sivulta 124 luin  seuraavanlaisen tekstin:

"Pahin ja epäoikeudenmukaisin virhe, minkä koiranomistaja voi tehdä, on kutsua koira luo ja rangaista sitä (kun se esimerkiksi on syönyt omistajan parhaimmat kengät). Koira ei käsitä ollenkaan isännän käytöstä. Tulos on sama. jos paras ihmisystävämme tulisi tervehtimään teitä ja te läväytäisitte häneltä silmän mustaksi. Juuri siltä koirasta tuntuu."

Toden totta, tuokin virhe on tullut tehtyä moneen kertaan koirauran aikana. Joku aiempi koirakarkulainen on saanut moitteita, kun on viimein palannut kotia. Täysin väärin toimittu, nyt vasta olen alkanut ymmärtää jotain koiran ja ihmisen ajattelutavan eroista.

 

 

 

keskiviikko, 6. heinäkuu 2016

Nocturnen lumoissa

 

DSCN0625.jpg

 

Eino Leinon päivän kunniaksi teimme kirjoittaystäviemme kesken hauskan runoharjoituksen Nocturnen pohjalta. Poimi runosta 1 - 5 itsellesi merkityksellistä sanaa ja tee uusi runo, jossa käytät nuo sanat. Voit taivuttaa niitä ja lisätä muita sanoja myös runoon.

Tällaisia sain syntymään:

Metsän varjossa / vanamon hiljaisuus / kesäheinää huojuttaa // niin suuri  myrsky

Vanamon varjon alle / mahtuu metsän koko hiljaisuus // kuin kesäheinä aavikolle

Varjot karkuteillä / kieletön kesäheinä nuolee hiljaisuutta / kertoo poskettomia tarinoita / vanamosta joka kerran eli / metsässä

 

tiistai, 5. heinäkuu 2016

Sohvi tuli

Juhannuspäivä valkeni pienen jännityksen merkeissä. Oli aika lähteä hakemaan Sofia-pentua uuteen kotiin. Matka meinasi tyssätä alkumetreille tulipalon takia, mutta onneksi palopaikalle löytyi jälkivartiointi ja pääsin lähtemään. Vajaan tunnin päästä tuli seuraava stoppi, kun autosta puhkesi rengas. Ilmoitin jo, etten pääsekään tulemaan. Onneksi autossa oli kuitenkin oikea vararengas ja vajaan tunnin ihmettelyn, ähellyksen, yrityksen ja huoltoasemakäynnin jälkeen matka jatkui kohti Keski-Suomea. Housut oli tosin rapaiset ja veriset, kun rengasta ulos ottaessa revin naarmuja käsivarteen. Soitin uudelleen, että tulen sittenkin.

Juhannusyön paloalueella oli vielä palopesäkkeitä suunnuntai aamunakin, kun Sohvin kanssa menimme tarkastuskäynnille. Kohta tuli vastaan kaksi paloautoa.

DSCN0781.jpg

 

Tässä ollaan saatu jo valjaat Sohvin päälle. Sohvi on tutkimassa takapihan mustikkametsää. Kypsiä mustikoita oli jo. Valjaiden päällelaitosta meille tuli ensimmäinen henkien taisto. Laitetaanko niitä päälle vai ei? Välillä lähdin yksin, kun valjaat eivät kelvanneet ja siitäkös poru syntyi. Kun etupihalla hiljeni niin palasin takaisin ja sama juttu uudelleen. Kolmannella kerralla onnistuin. Välillä usko omiin koiranomistajan kykyihin on ollut koetuksella, vaikka Sohvi onkin aivan tosi kiva ja kiltti pentu. Sohvi oli ensin Sofia mutta tällaisen maalaissielun suuhun sopii sittenkin paremmin Sohvi; Sofia tuntuu vähän liian hienostuneelta nimeltä. Se tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa: Viisas. Uskon, että nimivalinta sopii hyvin tuolle sileäkarvaiselle collielle. Nykyslangin sanakirja antaa seuraavat merkitykset Sohville: tyttö, nainen, elli, lyyli, siiri, viivi.

 

DSCN0805.jpg

 

Myyränkolot olivat kiinnostavia, niitä piti kuopia ja nuuskia. Ja pikkaisen komentaa sekä pihan että kasojen omistajaa. Että kuka se oikein täällä määrää ja hoitaa pihaa, kun tämmöistä jälkeä sallitaan, nämähän pitää tasoittaa.

 

DSCN0809.jpg

 

Polttopuitakin kävimme jo pinoamassa. Mutta homma jäi edelleen kesken, kun yhden klapin alta palajastui västäräkin pesä. Siinä oli viisi munaa, josta yksi oli poikkisuunnassa halki. Siihen loppui meidän työ. Kuvassa polttopuiden tarkastusviraston ylitarkastaja Sohvi tekemässä laatutarkastusta sertifiointia varten. Välillä pitää testata myös niiden makuuominaisuus, ei oikein hyvä ollut niiden sohvaominaisuudet, totesi Sohvi. Iltapäiväksi lähdimme rannalle ja kun palasin, vilkasin varovasti pesää, kun ajattelin, josko lintu olisi hylännyt sen. Nyt pesäässä oli viisi pikkupoikasta. Onneksi Sohvi ei huomannut koko pesää.

 

DSCN0861.jpg

 

 

Rannalla aaltojen pyydystäminen oli jännää. Siinä olisi mennyt vaikka kuinka kauan, kun ne pihkeiset eivät suostuneet Sohvin kynsiin antautumaan. Yhtä turhaa kuin tuulen tavoittelu. Enpä ole ennen ajatellutkaan, että aaltojakin voisi yrittää tavoitella. Samalla sai kysyä vedeltä: kerro, kerro veliseni, ken on maassa kaunehin. Ja aalto vastasi: Sohvi-Sofia tietenkin, Sohvi-Sofia, Kangasvuokon Rubiini. Samalla sai pentu harjoitella tasapainoilua, lihaskuntoa, koordinaatiokykyä. Olipa poistullessa ensimmäistä kertaa autossa hiljainen matkustaja, ei inininää eikä yninää kuulunut, ei pihastustakaan. Ajattelin jo, olinko unohtanut ottaa pentua tyystin mukaan kyytiin.

 

DSCN0906.jpg

 

Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun joku lauloi: "Niin, näiin, no niin!" Ja siihen päälle pentujokeltelua. Onko täällä operetilaulaja jossain? Edellisenä iltana havanhduin siihen, ettei Sohvi vaikuttanut kovin kulttuuripersoonalta, kun Aino Kallaksen Vaeltava vieraskirjan kannet olivat repaleisena lattailla. Aina uudelleen pentu osaa yllättää. Ei kylläkään pitäisi unohtaa mitään kirjaa lattialle, sille voi käydä köpelösti:

 

DSCN0928.jpg

 

 

perjantai, 24. kesäkuu 2016

Kukkii kaikki nopeasti

Pihlajassa on jo suuret marjat, juhannusruusu lakastuu, viimeisen kukan rippeet vielä versossa. Pihlajaangervo sentään ilahduttaa keskikesän juhlaa:

 

DSCN0750.jpg

 

DSCN0743.jpg

 

DSCN0740.jpg

 

On aika laittaa hanskat kuivumaan, kiittää niitä alkuvuoden aherruksesta ja ruveta juhannuksen viettoon. Juhannuskoivut humiskoon tuossa ympärillä omalla kasvupaikalla aivan rauhassa. Juhannusneito ja juhannusvaari, nämä tervaskannot,  ovat koivujen sijaan saaneet tervetuliaisvahtipaikan portin pielestä. Nekin taitavat odottaa jo uutta perheenjäsentä tulevaksi pihalle. Huomenna kaikki muuttuu, kun Sofia saapuu. Hyvää Juhannusta kaikille!

 

DSCN0753.jpg

 

 

tervaskannot.jpg

 

keskiviikko, 22. kesäkuu 2016

Tanssi

 

DSCN0702.jpg

 

Hyvä Ystäväni Västäräkki esitti minulle tanssinäytöksen, kun pinosin klapeja. Vauhti ja kipitys, rytmi ja pyrstön heilutus, elämänilo ja uteliaisuus oli sitä luokkaa, ettei kuvaaja tahtonut perässä kestää kameransa kanssa. Kuinka suloista, kevyttä, ilmavaa, kuinka taidokasta ja iloista sen liikkeet olivatkaan. Mahtoiko kyseessä olla sen västäräkin jälkeläinen, jonka pesän me pikkiriikkisinä lapsukaisina veljen kanssa löydettiin ja tuhottiin. Me pienet ja ymmärtämättömät, me saimme serkulta selkäsaunan, ja syystäkin. Siitä leikistä oli tanssi kaukana. Mutta ei västäräkki tuosta näyttänyt kantavan kaunaa tai pelkoa, onhan siitä tietty noin 55 vuotta aikaa, monta lintusukupolvea sitten. Mutta silti, voisimmeko mekin jotain västäräkiltä oppia, sen taidon, että emme kantaisi kaunaa toisiamme kohtaan, osaimme unohtaa menneet, miten paljon helpompaa elämä olisi juuri nytkin tässä maailmassa, jossa viha ja katkeruus jatkuu sukupolvesta toiseen katkeamattomana ketjuna. Se on raskas tanssi, se.

 

DSCN0735.jpg

 

Klapikasan päällä oli hyvä hyppelehtiä. Joskus työkin luistaa kuin tanssi. Ja joskus taas ei. Juuri tuona päivänä, kun aurinko alkoi paistaa puolen päivän jälkeen ja pihalla ketohanhikit availla nuppujaan, kun rohkea lintu tuli tervehtimään ja esittelemään taitojaan, tuntui kuin klapitkin olisivat siirtyneet pinolle itsestään. Hyvä oli mieli illalla, vaikkka pinottavaa jäikin vielä useammaksi päiväksi.

 

,DSCN0612.jpg

 

Tälle tanssijalle on tainnut käydä köpelösti, kun kenkäkin on jäänyt tammen oksanhaaraan. Mikä lienee tarina, mikä lienee kappale, millainen lienee ollut jalka, jossa kenkä on ollut? Aina ei kaikki suju niin kuin tanssi.

 

Valokuvatorstain teema: Tanssi