Päähäni ei enää muuta mahdu kuin hilsettä. Siksi turvauduin apuvoimiin, kun tänään kokosin Kursiivin tehtäviä. Tässä aikaansaannokset, joita syntyi, kun kummipojan kanssa katsoimme linnoitus-kuvia. Kymmenvuotias runoili, kirjasin ylös sitä mukaa kuin ehdin. Joskus paras versio ehti karata itiöiden tavoin kauas tavoittamattomiin. Nämä ehdin kirjata ylös:

 Linnoitusrunot

1.Oi kulkee tie kauas, kauas / muistojen taa / tulevaisuus voi sinut pettää / muistot eivät

2.Oi vesi virran kulkee, jäätyy / ikuisen virran mukana / muistot häviää

3.Tunneli vie sinut kauas / mutta loppu aina löytyy / ja se on aina / onnellinen

4.Valo löytyy / mutta joskus on luovuttava / jostakin tärkeästä / jotta sen löytää

5.Puu muistojen / kasvaa kasvamistaan / kuten puut kaatuvat / niin muistotkin katoavat

6.Portti kaukaisuuteen / hiljaisuus yllättää / pimeydestä kuulla voi vain / harhoja

7.Kulkee tie kauas unholaan, / tunnen syvyydestä kylmyyttä / kuulen ääniä, / jotka kaikuvat menneiden sielujen / valoa.

8.Oi kuuluu menneiden ääniä / jotka ovat kärsineet / kivetkin särkyneet / elämä jatkuu / halki kivisten kujien

Ajankohtaisia kysymyksiä: Milloin musta tuli näin dramaatti-ihminen?
 

Ovatko nuo niitä vapaaehtoisia? (presidenttiehdokkaat iltiksen mainoksessa kaupan ikkunassa).Tuohan on se kirkkoherra! Kuin se on täällä? (Paavo Väyrynen)
 

Ani sullahan asuu täällä vain homeiden kansaa. (keittiössä astiat tiskaamatta ja jossain lillui jo homepalloja)
 

Mee Ani sä vaan nukkumaan, mä teen täällä tiedettä.

Ja vielä Linnoitus-satu, made by Samu:

Hei olen Gefilus, sukunimi on LG6. Olen kotoisin Valion kylästä. Jos minua leikataan, en ala vuotaa verta, vaan oranssia ananas-porkkana mehua.

Mä olen Heinz. Olen 57-vuotias, osoite on E500ML. Painan 570 grammaa. Voit soittaa minulle, numeroni on 1869 ESTB. Sukunimeni on Varities. Minun isän nimi on Kille Kamoni.

Minun nimi on Becel. Täyspainoni on 600 grammaa ja tyhjäpainoni paljon vähemmän. Minun puhelinnumero on: Sydämesi ikä, Sukunimeni on Kasvisrasvalevite 38 prosenttisesti. Minun isä on Omega kolmegee-kuus rasvahappo. Minun äiti on Parempi valinta, bättre val. Valise säkin mut.

Ja mä on Pojuli. Mun isän nimi on Sottapytty. Minun suku on peräisin kaukaa mustasta lätäköstä, johon on sekoittunut hiilt'ä ja täysynteettistä jäteöljyä. Mun sukunimi on Ainoa ja kolmas nimi Fairy, se tekee puhdasta kaikista sieluista. Mun osoite on L-mäen kirjasto 44-ILO.

Hei mun nimi on Toimittaja Samu. Teen juuri ohjelmaa Linntoituksen kesäpiknikin jälkijuhlijoista. Tapani mukaan myöhästyin itse pääjuhlasta. Kaikki muut ovat jo poistuneet paikalta. Juhlimaan ovat jääneet vain neiti Gefilus Tetra Pak, herra Heinz tomaatinpunaisessa juhlapuvussaan sekä heidän lapsensa Becel margariinirasia sekä heidän Pojuli-koiransa. Lopetan raporttini täältä Linnoituksesta tähän.

Poliisi-sana tuo ensimmäiseksi mieleen kuoleman, läheisimmät ihmiset, joiden poismeno on tapahtunut äkisti, täysin arvaamatta, tunnelmat, jotka ovat syntyneet, kun läheinen on kuollut. Kolme kertaa näissä tapauksissa on viestintuojana ollut poliisi. Kaikesta karuudesta ja järkytyksestä huolimatta, he ovat hallinneet tehtävänsä, heistä on säteillyt lämmintä osanottoa ja syvää inhimillisyyttä. Yksi olikin todennut minun työkaverille: "Aina nämä ovat yhtä vaikeita, aina yhtä sanaton näiden edessä on."  Kun poliisit poistuvat, alkaa pitkä surutyö, kynttilä haudalla kertoo kaiken.

Valokuvatorstain haaste: Poliisi

En lupaa mitään.

Mutta tänään haluaisin opetella sinun nöyryyttäsi, haluaisin opetella ottamaan vastaan jokaisen päivän yhtä tyynesti kuin sinä, vaikka maahan asti kumartuen, silloinkin kun yö on tupruttanut paksun lumikuorman päälleni. Lupaan yrittää opetella hyväksymään asiat, joille en voi mitään, joita en ymmärrä tai joita en haluaisi kohdata.

Sinun ylläsi on puhtaus, sitä minäkin haluaisin opetella, sinä olet valo, sitä haluaisin oppia jakamaan. En voi luvata, että onnistuisin, mutta lupaan, että saan epäonnistua, yrittää uudelleen, uupua ja väsyä. Ja alkaa taas alusta.

Valokuva- ja runotorstain teemana: Lupaus

pilviä, paljon pilviä, kaksikymmentäyksi, pilvien päältä isä katsoo poikaa, 22, poika taivasta, ei näe isää enää, kaksikymmentäkolme, jatkaa silti kulkua kohti, 24, isättömän pojan silmissä pilvien valo, 25, päivieni valo

Runo- ja valokuvatorstain haasteena Risto Oikarisen runo:

 ”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse. 

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989).Oheinen runo on valokuvatorstain teema.

Kuvassa lokakuun ensimmäisen illan auringonlasku lammella. Pertti Niemisen runo toi mieleen katseen. Katseeseen liittyy aina tervehdys. Miten kauniisti sankskriitin kielellä tai Tansaniassa tervehditään toista. Mitä muita lohdullisia tervehdyksiä maailmalla mahdetaan lausua?

Aamulenkillä, aamulammella, aamupalaksi aamukuplia. Maistuisko sullekin?Valokuvatorstain haasteena: Lauantaiaamu

Emmä haluu näitä, mä haluun sellaiset saappaat, jossa on lyhyemmät lahkeet. Lahkeet? Sulle mä tuon oikein turvalliset saappaat, kun mennään niitä karvapalloja keräämään suolle, nää on ainoat joissa ei oo sähköä. Sähköä? Niin, suolla ei tarvita sähköä. Oliko se mun maha, joka haukkui?  Äh, nyt suomet putos pois. Suomet? En mä osaa kokkia, mä osaan vaan letuttaa. Pojulilla on oikea romattipäivä, kun sai kaksi tyttökoiraa lenkkiseuraksi. Ani älä etsi enää niitä metroliittikasoja, keskity vaan ajamiseen. Sä ja Pojuli ootte sukulaisia. Kuinka niin? Te näytätte ihan samanlaisilta. Samanlaisilta? Niin, yhtä kilteiltä. Ai siellä kassissa olikin pelkkiä vyötäröitä. Ani, uusi säkin jo ilmeesi, sä näytät ainakin viisikymmentä vuotta vanhemmalta.

Kuvassa: "Metroliittikasa"

Runotorstain haaste: Uusi

Valokuvatorstain haastesana: Uusi