sunnuntai, 25. syyskuu 2016

Sohvi 5 kk

sohvi5kk.jpg



Nämä korvat kuuluvat 5 kk elämää eläneelle Sohville, joka tässä huilailee elämysviikonlopun jälkeen kotisohvalla.

On siis aika kirjoittaa kuukausiraportti. Tähän kuukauteen on kuulunut monenmoisia elämyksiä. Olemme käynet haistelemassa uusia tuulia, savua, ihmisiä, maailmaa, tapahtumia.

'Minunkin suuri haave toteutui viikonloppuna: pääsimme Sohvin kanssa kokeilemaan hakua. Voi vaude! Kyllä olimme innoissamme asiasta, kun saimme etsiä ihmisiä metsästä. Kaikki piilopaikat löytyi. Se oli mahtavaa.

Tänään olimme ensimmäistä kertaa kaupunkikävelyllä satamassa ja linnoituksessa collittelemassa eli collien kokoontumisajoissa. Voi vaude! Nuoriso etsi pokemoneja, ihmisiä oli liikkeellä ja yksi suuri koiralauma siellä seassa vaelteli. Yksi ohikulkenut nainen kertoi, että hänen lemmikinsä oli juuri jouduttu lopettamaan, Sohvi lohdutti tätä tuntematonta kulkijaa. Hän hymyili meille, kun jatkoi kävelylenkkiään.

Kuukauden aikana olemme tehneet lenkkejä myös ampumaradan maastossa aina, kun sieltä on kuulunut ammuntaa. Moisesta paukkeesta pentu ei ole ollut moksiskaan. Se on hyvä merkki. Kynsien leikkaaminenkin sujuu jo kivasti, eikä tarvitse enää vuodattaa kyyneleitä sen takia.

Myös yhdet mätsärit ja parit penturehvit on koettu. Silloin kun koirat ovat hihnassa, kaikki menee hyvin, ne ovat kiinnostavia, ja Sohvi haluaa mennä tutustumaan Mutta sitten jos kymmenen pentua juoksee vapaana ja tulee kohti, niin se on pelottavaa, silloin Sohvi juoksee nopeasti turvaan minun jalkojen juureen. Onneksi viikonvaihteessa Sohvi pääsi telmimään oikein sydämen pohjasta nuoremman lajitoverinsa Totti-pennun kanssa. Se teki oikein hyvää.

Olemme olleet myös ensimmäsitä kertaa tulilla. Löytyi maailman upein tervaskanto, josta vuoleskelin lastuja. Noin punahonkaista kantoa en muista ennen tavanneeni. Sohvikin pääsi tutustumaan uusiin hajuihin, tervaksen tuoksuun, savun hajuun, ja pääsi makkaran makuun:



DSCN1372.jpg

DSCN1375.jpg

DSCN1367.jpg

DSCN1382.jpg



sunnuntai, 11. syyskuu 2016

Koiran ajatuksia

 

DSCN1296.jpg

 

 

Olisipa ihminen, herrani, yhtä uskollinen lähimmäisilleen,
kuin minä olen uskollinen hänelle.

Olisipa ihminen yhtä valmis kiittämään lähimmäisiään,
kuin minä olen aina valmis nuolemaan hänen kättään.

Rakastaisipa isäntäni perhettään ja ystäviään yhtä
vilpittömästi, kuin minä häntä rakastan.

Hoitaisipa isäntäni haltuunsa uskottua omaisuutta
yhtä huolellisesti kuin minä hänen omaisuuttaan vartioin.

Olisipa isäntäni nauru aina samanlaista kuin minun
hännänheilutukseni, yhtä vapaata, huoletonta ja vilpitöntä.

Olisipa hänen kärsivällisyytensä verrattavissa minun kärsivällisyyteeni silloin,

kun tuntikausi odotan häntä kotiin, enkä kuitenkaan ajattele hänestä mitään pahaa.

 

Tämä Piero Scnzianin runo löytyy Rainer Vuorisen kirjasta Elämää Collien kanssa.

 

keskiviikko, 7. syyskuu 2016

Uudella polulla

Näin upea polku löytyi pitkän etsimisen jälkeen:

 

DSCN1252.jpg

 

DSCN1250.jpg

 

DSCN1244.jpg

 

DSCN1263.jpg

 

DSCN1258.jpg

 

6-tien remontti toi lenkkelyhuolia meille, kun mistään ei tahtonut löytyä kivaa ja turvallista väylää, josta olisi päässyt tien pohjoispuolelle lenkkelypolkujen paratiisiin. Viimein löytyi eteläpuolelta polku, joka johti syvälle metsään pois asutuksen jaloista. Tosin ensimmäinen kulkuyritys johti lenkin keskeyttämiseen, kun metsässä rytisi ja rapisi, liekö ollut hirvi vai karhu maanantaiaamuna siellä lenkillä. Käännyttiin takaisin varmuuden vuoksi ja kokeiltiin illalla uudelleen.

Sitten löytyi aivan ihastutava soliseva puro, jonka äärelle olisi voinut jäädä asumaan. Notko oli täynnä kuplivaa, solisevaa, soljuvaa, vaudikasta elämänvimmaa ja -iloa. Sohvikin innostui siitä niin, että ryntäili ylös-alas jyrkkärinteistä purosyvännettä. Ei siinä ehtineet kameran tarkennukset pysyä mukana.

 

DSCN1267.jpg

 

DSCN1268.jpg

 

DSCN1269.jpg

 

DSCN1271.jpg

 

DSCN1272.jpg

 

DSCN1273.jpg

 

DSCN1277.jpg

 

DSCN1279.jpg

 

DSCN1280.jpg

 

DSCN1281.jpg

 

Kyllä meillä oli kivaa. Tullaan uudelleenkin tänne. Kaiken lisäksi polku on ihan lähellä. Niin sitä vaan oppii aina uutta lähiympäristöstäänkin, kun vain lähtee etsimään.

 

 

perjantai, 2. syyskuu 2016

Retkellä Verlassa

Sohvin kanssa ensimmäinen yö pois kotoa, kun menimme retkelle Verlaan ja tapaamaan ystäviä. Moninaiset ovat ihmisen polut ja kohtalot, siitä kertoo tuulilasille nostettu irti repeytynyt oksa. Tai pystyyn kuollut oemanapuu. Silti kesä jatkuu, kesä, vaikka onkin syyskuun alku. Aurinko paitoi, oli herkkuja monenlaista, muisteloita aikaisemmista tapaamisista, itkua ja naurua. Saimme nukkua Sohvin kanssa saunakammarissa kahdestaan ja se oli aivan mainio paikka. Nukutti hyvin. Seuraavana päivänä teimme pienen polkuretken. Hyvin meni retki kaikkinensa, vaikka jouduinkin Sohvin kantamaan yhdelle niemekkeelle pinen kapean salmen yli. Onneksi pentu on vielä niin kevyt, että jaksaa nostaa sen syliin. Lammaskoira on lammskoita, ei mikään vesipeto kuten edelliset.

 

DSCN1222.jpg

DSCN1223.jpg

DSCN1225.jpg

DSCN1228.jpg

DSCN1237.jpg

 

 

lauantai, 27. elokuu 2016

Puolukassa

Rauli puita huojutteli, kun olimme Sohvin kanssa puolukassa. Marjat olivat isoja ja niitä oli paljon. Tänä vuonna luonto on tarjoillut parastaan, kaikkea tuntuu olevan yllin kyyllin niin omenoita, marjja kuin aiemmin kesällä kukkiakin. Puolukkapaikalle iski puolukkatarkastusviraston ylitarkastaja Sohvi Sohvinen, joka arvioi makua, kokoa ja saaliin määrää ja laatua. Kelvolliseksi totesi sadon.  Halusi jopa lisää marjoja suuhunsa. Ämpärillinen tuli täyteen nopeasti, aurinko paistoi, illalla vein puolukat yhdelle ystävälle elokuun lahjaksi. Päivän mittaan tuuli yltyi myrskyksi ja poistulomatkalla oli palokunta raivaamassa tielle kaatuneita puita. Illalla jo hirvitti puiden asento myrskyn käsittelyssä kun korjasin koira-aitausta.

 

DSCN1216.jpg

 

 

DSCN1213.jpg

 

 

DSCN1215.jpg

 

 

DSCN1214.jpg

 

 

DSCN1218.jpg

 

 

DSCN1219.jpg

 

 

DSCN1221.jpg

 

 

DSCN1220.jpg