Vuosi on vaihtunut:

Katse eteen, katse taakse. Valo ja pimeys odottaa. Vuodenvaihteen ladut vievät johonkin, kauas vielä en näe.

 

 

 

Vuoden ensimmäisenä tienviitta tulevaisuuteen on vielä lumen ja hämärän peitossa. Kun 365 päivää on kulunut, tiedän tarkemmin, mihin se johti. Tai ainakin luulen tietäväni. Ainakin osittain.
 
Luulen, että se sisältää:
Nöyryyttä. Hiljaisuutta. Sinistä puhtautta. Maahan asti ulottuvaa. Mitä muuta voisi kaivata?
 
 

Kumartakaamme!

Kuinka paljon yksinäisyyttä sisältyy tulevaan? Montako grammaa hiljaisuutta? Montako kokemusta ulkopuolisuudesta? Montako kurkotusta kohti jotakin, mitä ei kenties ole? Montako senttiä kasvamisen ihmettä?

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta:

Iloitkaamme!  Jakakaamme!
Valaiskaamme! Valaistukaamme!
Kylpekäämme kauneudessa!
Rauhoittukaamme!