DSCN1823.jpg

 

Lunta tuli, olin lähdössä jatkamaan polttopuiden tekoa. Radiossa soi välilevyt ja silloin äkkiarvaamatta harmaan tihruisessa marraskuun iltapäivässä se tuli kohti.

 

Pelkistys.

Yksinkertaisuus.

Pyhyys.

Niukkuuden taide.

 

Voiko sitä enää lyhyemmin sanoa kuin:  Kuus kuus kallikee. Koko laulu pelkällä kolmella sanalla. Arvo Pärt sen osaa.  Sen voimalla jaksoin pilkkoa monta sitkeää, kovasti vastaanhangoittelevaa pölkkyä. Kuus kuus kalikkaa, ainakin.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä vuosi 2016 opetti, niin vastaus olisi tässä. Kuus kuus kallikee. Niin suurta hurmosta en koko vuoden aikana kokenut kuin tämän. Spiegel im spiegel oli löytänyt voittajansa.

Arvo Pärt: Kuus, kuus kallike (Montserrat Figuers, Arianna Savall ja Hesperion XXI) soi Kare eskolan välilevyissä, oli vain kolmisointu, kehtolaulu, ugrikieli, ja maailma oli sen jälkeen aivan toinen, valoisampi, selkeämpi, kauniimpi, niin täydellinen kuin vain marraskuussa aika voi olla, kun kaikki turha on karissut pois.

Kuunelkaa Ystävät kuinka täydellisyys soi - jopa minun korvissani, jotka eivät musiikista ymmärrä