Näistä kaikista jos tulee marjoja, mihin enää voi astua? Kyllä on mahtavasti kukkia. Nytkin säälitti kävellä paikoin, kun joutui kukkia tallomaan. Anteeksi karpaloiseni!
Nuput ja höyhen. Jotakin herkkää molemmissa.
Yksi höyhen seilasi lammen pinnalla. Niin kevyttä oli sen meno. Kevyttä ja nopeaa, tuulen mukaan purjehtimista. Katsoin, kuinka suunta äkisti vaihtui, ja kohta taas uudestaan. Sellaistako on ihmisenkin vaellus täällä elämässä. Ja tuuli. Tuuli tulee mistä tahtoo ja menee minne tahtoo. Näin ei aina käy ihmisen tie. Eikä höyhenenkään.
Kommentit