Näin upea polku löytyi pitkän etsimisen jälkeen:
6-tien remontti toi lenkkelyhuolia meille, kun mistään ei tahtonut löytyä kivaa ja turvallista väylää, josta olisi päässyt tien pohjoispuolelle lenkkelypolkujen paratiisiin. Viimein löytyi eteläpuolelta polku, joka johti syvälle metsään pois asutuksen jaloista. Tosin ensimmäinen kulkuyritys johti lenkin keskeyttämiseen, kun metsässä rytisi ja rapisi, liekö ollut hirvi vai karhu maanantaiaamuna siellä lenkillä. Käännyttiin takaisin varmuuden vuoksi ja kokeiltiin illalla uudelleen.
Sitten löytyi aivan ihastutava soliseva puro, jonka äärelle olisi voinut jäädä asumaan. Notko oli täynnä kuplivaa, solisevaa, soljuvaa, vaudikasta elämänvimmaa ja -iloa. Sohvikin innostui siitä niin, että ryntäili ylös-alas jyrkkärinteistä purosyvännettä. Ei siinä ehtineet kameran tarkennukset pysyä mukana.
Kyllä meillä oli kivaa. Tullaan uudelleenkin tänne. Kaiken lisäksi polku on ihan lähellä. Niin sitä vaan oppii aina uutta lähiympäristöstäänkin, kun vain lähtee etsimään.
Kommentit