Vuosikymmentenvaihtopäivä tällä viikolla. Samana päivänä kun synnyin, tuli meille puhelin, kaikki muuttui:  kahden hengen perheestä tuli kolmen hengen koti. Tänäänkin ajattelin heitä kaikkia, joiden kanssa olen saanut elää. Mielessäni sytytin kynttilän jokaisen muistolle, viisi kynttilää: äidille, isälle, veljelle, koiralle, miehelle.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Painoin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />2350 grammaa, puhelin luultavasti hiukan vähemmän. Olimme tärkeitä molemmat, kun lähimpään naapuriin oli matkaa reilut kaksi kilometriä.

Muistiinpano kymmenen vuoden takaa:

"19.9.1998. Klo 14.30 juotiin kahvit äidin asunnolla. Sitten tulivat eno ja enon vaimo juuri paistetun omenapiirakan kanssa. Ja taas juotiin kahvit." Pari päivää aikaisemmin äidiltä oli leikattu kasvoista pari palaa ihoa (hyvälaatuinen ihokasvain) ja hän oli repinyt irti haavaa suojaavan  liimasiteen.

 

Mikä lahja onkaan se, että on eno ja enon vaimo.

Vierähtävät vuodet:

huhtikuussa 10 vuotta toiminimen perustamisesta, yhden hengen yritys lakkautettiin nyt elokuussa

toukokuussa 20 vuotta tällä paikkakunnalla, kolmessa talossa on ehditty asua

elokuussa 20 vuotta pikkuveljen kuolemasta

toukokuussa 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa,  tosin nimet, työkaverit, organisaatiot, esimiehet ovat vaihtuneet tiuhaan

syyskuussa 50 vuotta täällä tallustelemassa

 

 

Juhlapäivänä tulin kotiin töistä illalla ennen kuutta, kahden päivän reissu takana. Vaihdoin vaihteet ja lähdin selvittelemään tietokoneongelmia, käytin samalla ystävän koiran lenkillä. Tähkäpäiden yllä ei ollut täysikuu, ei laakso verhoutunut kaskisauhuun, mutta metsän tummuus mulle tuotiin. Hiljaisuus kuin neiti kesäheinä, soi säveleinä:

 Iltapimeällä ennen kymmentä olin viimein kotona, selasin postin, tavailin kortteja ja availin paketteja, liikutuin jokaisesta muistamisesta. Veli oli jättänyt pöydälle enkelitaulun. Ajattelin, kuinka paljon jokainen kortti ja paketti heijasteli antajan sielua. Veljellä on suuri kauneuden kaipuu, herkkä mieli, nyt vasta sen olen alkanut ymmärtää, kun paikkoihin on alkanut ilmestyä enkeleitä ja ikoneita ja kaikkia koristeellisia ja kauniita esineitä. Kävin saunassa ja kömmin nukkumaan. Täytekakkuakin syötiin koiran kotona, seuraavana päivänä mentiin laavulle paistamaan makkaraa kummipojan ja hänen veljensä kanssa.

Nyt kuuntelen lahjaceedeltä: miksi on varjot virran veen? Kosk on mulla mieli siimekseen. Niin upeaa Leinoa!  Mukavaa, että Tuure Tynys on ottanut mukaan myös ne harvemmin kuullut säkeistöt.  Nocturne on cd:n ehdoton suosikki. Näinkään suuresti ei ollut tarkoitus juhlia. Kiitos Ystävät! Olette lahjoista parhaimmat.