IMG_2750-normal.jpg

 

Aluksi vaikutti, että tulee kylmä kesä. Mutta kun sitten aurinko väänsi patterinsa suuremmalle, hellettä riitti ja riitti ja riitti... Kolmekymmentäkaksi hellepäivää peräti yhtäjaksoisesti, välillä päälle kolmekymentä  astetta plussaa.

Ei ihan miun maun mukkaista. Ylipäätään kesä ei ole oikein koskaan tuntunut omimmalta vuoden ajalta, mutta sisulla se on yritetty puskea läpi.

Sisullakin oli hyvä syy opetella uimaan. Ja oppihan se, nyt saattaa jo mennä omatoimisesti veteen. Alkukesästä se vielä tuntui aivan utopistiselta ajatukselta.

Onneksi sää viileni ja tuli sateitakin.Nyt helpottaa.

Vaikka kyllä eilen talkoissa lautataapelin päällä auringonpaisteessa lautoja taaplatessa tuntui olo ihan helteiseltä. Miten kiva voikaan tuuli olla silloin.

 

IMG_2741-normal.jpg

 

Illan mustikkareissulla aurinko tuntui jo  lempeältä ja mäntykangas kutsuvalta.

Ja jos on ollut kesä säiden suhteen kuuma, niin samaa voi sanoa myös maailman menosta. Kärsimystä kylvetään monella puolella maailmaa, Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, ties missä, kaikkia kriisejä ei meidän korviimme edes kantaudu.

Mustikkareissu toi mieleen yhden aikakauden Suomen historiassa, kankaan poikki kulki kuuma linja. Siitä oli muistona vieläkin punaiset tolpat maastossa ja puuton linja. Siellä maan alla ne viestit kulki Suomen ja NL:n välillä. Kai?

Poistullessa radiossa esiteltiin Brita Kekkosesta kirjoitettua elämänkertaa ja päivällä talkoissa kahvitaolla joku kysyi: mitähän Kekkonen mahtaisi sanoa tässä tilanteessa. Kekkonen on edelleen läsnä, tässäkin kesässä.

Historiaa tehdään ja kirjoitetaan taas tänäkin kesänä. Valitettavasti muullakin tavoin kuin hellekäyrinä.