Herään kahdelta, vaeltelen muistoissa neljään, nousen ylös, kolaan pihan, tähdet taivaalla, niiden alle syntyy valkoinen vuori, minun Alppini ja Appalakkini, sieltä etsin nimeä tälle, pihavalo heittää vuorelle yksinäisen kuusen varjon, se on kaunis. On hyvä päivä, sataa lunta, tähtiä, hiillos sihahtelee, tiskaan viikon takaiset, en löydä esinettä, siivoan komeron, vuosien pölyt. Onnellinen päivä, kun jaksan, menen töihin, tulen kotiin, otan mustan pipon päästä, velikin elossa vielä. Minulla on hiukset päässä, muutaman milli harmaata, nekin kasvavat kohti taivasta, kaikilla eivät. Tänään on hyvä päivä, olen onnellinen, kun vielä jaksan, kun vielä muistan, vaikka sen sanan olin miltei unohtanut, sen esineen nimen kadottanut.
82. Runotorstain tekstihaaste (http://www.runoruno.vuodatus.net/):
"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas." ( Erlend Loe: Supernaiivi, Like 1998, s. 18. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996).
Kommentit