Aurinko särkyy hiuksiisi<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
kruunaa
ne kallion puistossa
punaisiksi
kuningas kruununpuistossa
kiittää aamua
kiittää päivää
minä kiitän jalkoja
kumarran kallion kuningasta
Runotorstain haaste: Tämä hetki, kahdellakymmenellä sanalla. Tämä hetki on perjantaina elokuun viimeisenä kello 8:24 Kruununpuiston kalliolla torvijäkälä.
***********
Torvijäkälä muistuttaa ulkonäöltään pikaria. Voi hyvin kuvitella, kuinka luonto nostelee simaisia maljojaan, kun ensimmäiset kevätauringon säteet sulattavat pälviä kallion kielekkeille. Syyssateen vihmoessa maisemaa samoista pikareista siemaistaan jäähyväismaljoja kesän muistoksi.
Ylistyslaulun pikarijäkälän suuruudelle on virittänyt Helvi Juvonen. Nyt malja elämän rikkaudelle!
Jäkälät ottavat veden ja ravinteet suoraan ilmasta. Tämän seurauksena jäkälät ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille. Ne ovat sopeutuneet hyvin äärimmäisiin kasvuolosuhteisiin, ne kestävät kuivuutta jopa kuukausia ja käyttävät tehokkaasti äkilliset sadekuurot.
Jäkälä on pieni ja vaatimaton, hauras ja helposti murtuva, se reagoi herkästi ilmaston muutoksiin ja tarvitsee valoa elääkseen. Aivan kuten ihminen.
Jäkälät ovat sekovartisia. Niistä ei voi erottaa juuria, vartta tai lehtiä. Sekovarresta kohoaa pikareita, joita koristaa punainen reunus. Nämä reunukset ovat kotelomaljoja, jotka tuottavat itiöitä tuulen vietäväksi.
Jäkälässä sieni- ja levälaji ovat yhteistyössä eli symbioosissa. Levä yhteyttää sokeria sieniosakkaalle ja sieni kerää kasvualustasta vettä ja ravinteita omaan ja levän käyttöön. Yhteistyössä on voimaa.
Lähteet:
Lasse J. Laine: Suomen luonto–opas
Wikipedia, vapaa tietosanakirja
www.tampere.fi / ympäristöverkko
Kommentit