866728.jpg

Aurinko särkyy hiuksiisi<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

                        kruunaa

ne kallion puistossa

          punaisiksi

 

kuningas kruununpuistossa

          kiittää aamua

                    kiittää päivää

 

minä kiitän jalkoja

kumarran kallion kuningasta

 

 

Runotorstain haaste: Tämä hetki, kahdellakymmenellä sanalla. Tämä hetki on perjantaina elokuun viimeisenä kello 8:24 Kruununpuiston kalliolla torvijäkälä.

 

***********

Torvijäkälä muistuttaa ulkonäöltään pikaria. Voi hyvin kuvitella, kuinka luonto nostelee simaisia maljojaan, kun ensimmäiset kevätauringon säteet sulattavat pälviä kallion kielekkeille. Syyssateen vihmoessa maisemaa samoista pikareista siemaistaan jäähyväismaljoja kesän muistoksi.

    Ylistyslaulun pikarijäkälän suuruudelle on virittänyt Helvi Juvonen. Nyt malja elämän rikkaudelle!

   Jäkälät ottavat veden ja ravinteet suoraan ilmasta. Tämän seurauksena  jäkälät ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille. Ne ovat sopeutuneet hyvin äärimmäisiin kasvuolosuhteisiin, ne kestävät kuivuutta jopa kuukausia ja käyttävät tehokkaasti äkilliset sadekuurot.

     Jäkälä on pieni ja vaatimaton, hauras ja helposti murtuva, se reagoi herkästi ilmaston muutoksiin ja tarvitsee valoa elääkseen. Aivan kuten ihminen. 

 

     Jäkälät ovat sekovartisia. Niistä ei voi erottaa juuria, vartta tai lehtiä.  Sekovarresta kohoaa  pikareita, joita koristaa  punainen reunus. Nämä reunukset ovat kotelomaljoja, jotka tuottavat itiöitä tuulen vietäväksi.

   Jäkälässä sieni- ja levälaji ovat yhteistyössä eli symbioosissa. Levä yhteyttää sokeria sieniosakkaalle ja sieni kerää kasvualustasta vettä ja ravinteita omaan ja levän käyttöön. Yhteistyössä on voimaa.

 

Lähteet:

Lasse J. Laine: Suomen luonto–opas

Wikipedia, vapaa tietosanakirja

www.tampere.fi / ympäristöverkko