20180623_095146_resized.jpg

Sohvinjuhannus.jpg

 

Juhannusaattoaamuna oli vielä lämmintä. Kävelimme Sohvin kanssa järvelle asti ja aloitin taas pitää uimakoulua koiralle.

Eihän nämä meidän koirat mitään uimamaistereita ole, totesi kasvattaja kun kysyin. Mutta sitkeällä työllä ja lujilla hermoilla saattaaisi ehkä oppiakin uimaan.

No Sohvia olen leikittänyt rannalla. Heitelleyt keppiä veteen. Keppileikki on kivaa Sohvin mielestä ja sen avulla se on suostunut menemään yhä pidemmälle rannasta. Mutta sitten jos jalat ei yllä pohjaan, sitten tulee stoppi ja keppi saa jäädä veteen.

Kerran laitoin pelastusliivit päälle ja kannoin koiran syvemmälle ja varovasti laskin veteen. Se ui. Ja toisen kerran sama juttu. Taaskin ui. Mutta kyllä sitä jännitti, kuulin kun sydän pamppaili sen rinnassa. Annoin parasta herkkua palkinnoksi. Silti kun seuraavan kerran otin pelastusliivit käteen se pötki pakoon. Olin edennyt aivan liian nopeasti.

Mutta nyt se uskalsi jo noin kauas. Upeaa Sohvi, hienoa Sohvi, kyllä me vielä opimme! Vai opimmeko?

 

 

20180623_061725_resized.jpg

 

Juhannusaamun aamulenkillä Sohvi sai vainun. Ja sitten mentiin. Ensiksi ilmavainulla ja sitten jälkiä seuraten. Se edellä ja minä hihnan perässä, mentiin ihan uusiin maisemiin. Jotain siellä oli liikkunut mutta mitään ei löydetty. Olisiko ollut hirviä. Tai jäniksiä. Varsinkin jänisten perään Sohvilla on kova hinku. Ja minä kun luulin, että lammaskoiraa kiinnostaa vain lampaiden paimennus, jos sekään. Sohvia kiinnostaa kaikki. 6758 askelta tuli lenkille pituudeksi, 4,78 km ja 208 kcal siinä kului. Samalla tuli tarkistettua mustikkatilanne: alkavat kypsyä, ensimmäiset ovat jo sinisiä, pieniä ovat ja varvussa paljon myös raakoja marjoja.