2171976.jpg

Kenttäpostikortti sotavuosilta 209/10

Aattoilta hämärtyy, tontut ovat lähteneet liikkeelle, laihoissa lahjasäkeissään joulurauhaa. On maassa hankea, on kirkasta, taivaalla täytyy olla kuu ja tähdet. Ja maassa? Maassa paljon varjoja, ei rauhaa. Kenttäpostikortti lähtenyt sieltä jostain nykyisen rajan taa Muolaan Ala-Kuusaaseen. Lähettäjä ja vastaanottaja nukkuvat ikuista unta nyt, nyt on rauha, heillä ja meillä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rauhallisissa merkeissä on joulu alkanut. Jääkaappi hurisee, kellot tikittävät, ketään ei ole liikkeellä, kukaan ei tule, enkä itse mene. Kun kuljin keskustan läpi, talojen ikkunoissa ja pihoilla loistivat jouluvalot. Tuntui niin ulkopuoliselta. Muistin isän kertomuksen talvisodan joulusta, siitä kuinka he siskonsa kanssa purkivat junavaunullisen heiniä Mynämäen asemalla. Junavaunullinen heiniä! Jouluaattoyönä! Isä oli silloin 13-vuotias. Kun työ oli tehty palasivat he evakkopaikkaansa. Matkan varrella talojen ikkunoissa paloivat kynttilät, kinkun tuoksu leijaili. Kuinka raskaalta sen on täytynyt tuntua? Koti oli jäänyt sodan jalkoihin, oli varmaan nälkä ja hirvittävä ikävä kotiin, kaikista perheenjäsenistä ei ollut tietoa, missä he olivat (mummo ainakin oli jätetty Hämeenlinnaan, kun oli saanut evakkojunassa sydänkohtauksen), työn uupumus painoi jäsenissä. Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaik on työ.

 

Joulu on lasten juhla, joulu on perheen juhla, joulu on läheisten yhdessäoloa. Entä ulkopuolisten juhla? Millainen se on, jos kukaan ei tule? Mistä tulee juhla? Riittääkö siihen kinkuntuoksu jostain naapurista? Hautausmaan valojen tulva? Kirkossa yhdessä laulettu Enkeli taivaan? Postilaatikosta  löydetty yllätysjoulukortti, jossa lukee: Ystävälle Lämmin Joulutervehdys? Itselle keitetty joulupuuro, josta riittää koko jouluksi ja vähän ylikin? Riittääkö siihen ilosanoma lapsen syntymästä?

 

Entä jos joulua ei olisi? Missä olisi toivomme silloin? Missä valomme ja juhlamme?