20180817_065439-001.jpg

 

Tänä kesänä ilma oli hellettä täynnä. Ja maa ampiaispesiä. Tosin kuvassa jättiläispesä tähystelee kallionleikkauksessa.

Itse astuin viisi kertaa ampiaispesään. Yleensä sain 1 - 2 pistosta, kerran selvisin vikkelien jalkojen ansiosta ilman piikkejä.

Viimeinen tapaus olikin sitten toisenlainen: Ainakin kaksitoista pistosta löysin, en ehkä kaikkia pystynyt näkemään. En tiedä, monta koira sai. Juoksimme karkuun sen minkä kintuista pääsimme mutta ampiaiset takertuivat kiinni joka paikkaan. Niitä tuli sisälle. Viimein onnistuimme koiran kanssa pääsemään sellaiseen huoneeseen, johon niitä ei tullut.

Sitten varovasti raotin ovea. Jo heti tuli kuin ilmapommituksia päälle. Taas kiireesti karkuun. Tuntui kuin olisi ollut jossain kauhuelokuvassa.

Lopulta onnistuin iskemään ne kuoliaaksi sanomalehden kanssa. Kuusi ampiaista lojui lattialla ja viimein oli rauha kotona.

Serkun kanssa olimme jutelleet ampiaisista, ja hän kertoi ottaneensa antihistamiinia. Niinpä minäkin löysin tablettipaketin ja nappasin yhden. Ehkä sen ansiosta selvisin siitä, ettei tullut huonoa oloa. Seurasin Sohvin vointia, eikä sekään näyttänyt huonovointiselta. Mutta kyllähän niitä kutitti ja isoja punaisia länttejä tuli iholle mutta onneksi eivät pahemmin turvonneet. Ja onneksi ei tullut pistoksia silmien tai suun ympärille.

Nyt Sohvi pelkää ampiaisia. Onneksi. Ja alussa minustakin tuntui pelottavalta kävellä metsämaastossa. Mutta kaikkeen tottuu.