Juhannuspäivä valkeni pienen jännityksen merkeissä. Oli aika lähteä hakemaan Sofia-pentua uuteen kotiin. Matka meinasi tyssätä alkumetreille tulipalon takia, mutta onneksi palopaikalle löytyi jälkivartiointi ja pääsin lähtemään. Vajaan tunnin päästä tuli seuraava stoppi, kun autosta puhkesi rengas. Ilmoitin jo, etten pääsekään tulemaan. Onneksi autossa oli kuitenkin oikea vararengas ja vajaan tunnin ihmettelyn, ähellyksen, yrityksen ja huoltoasemakäynnin jälkeen matka jatkui kohti Keski-Suomea. Housut oli tosin rapaiset ja veriset, kun rengasta ulos ottaessa revin naarmuja käsivarteen. Soitin uudelleen, että tulen sittenkin.
Juhannusyön paloalueella oli vielä palopesäkkeitä suunnuntai aamunakin, kun Sohvin kanssa menimme tarkastuskäynnille. Kohta tuli vastaan kaksi paloautoa.
Tässä ollaan saatu jo valjaat Sohvin päälle. Sohvi on tutkimassa takapihan mustikkametsää. Kypsiä mustikoita oli jo. Valjaiden päällelaitosta meille tuli ensimmäinen henkien taisto. Laitetaanko niitä päälle vai ei? Välillä lähdin yksin, kun valjaat eivät kelvanneet ja siitäkös poru syntyi. Kun etupihalla hiljeni niin palasin takaisin ja sama juttu uudelleen. Kolmannella kerralla onnistuin. Välillä usko omiin koiranomistajan kykyihin on ollut koetuksella, vaikka Sohvi onkin aivan tosi kiva ja kiltti pentu. Sohvi oli ensin Sofia mutta tällaisen maalaissielun suuhun sopii sittenkin paremmin Sohvi; Sofia tuntuu vähän liian hienostuneelta nimeltä. Se tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa: Viisas. Uskon, että nimivalinta sopii hyvin tuolle sileäkarvaiselle collielle. Nykyslangin sanakirja antaa seuraavat merkitykset Sohville: tyttö, nainen, elli, lyyli, siiri, viivi.
Myyränkolot olivat kiinnostavia, niitä piti kuopia ja nuuskia. Ja pikkaisen komentaa sekä pihan että kasojen omistajaa. Että kuka se oikein täällä määrää ja hoitaa pihaa, kun tämmöistä jälkeä sallitaan, nämähän pitää tasoittaa.
Polttopuitakin kävimme jo pinoamassa. Mutta homma jäi edelleen kesken, kun yhden klapin alta palajastui västäräkin pesä. Siinä oli viisi munaa, josta yksi oli poikkisuunnassa halki. Siihen loppui meidän työ. Kuvassa polttopuiden tarkastusviraston ylitarkastaja Sohvi tekemässä laatutarkastusta sertifiointia varten. Välillä pitää testata myös niiden makuuominaisuus, ei oikein hyvä ollut niiden sohvaominaisuudet, totesi Sohvi. Iltapäiväksi lähdimme rannalle ja kun palasin, vilkasin varovasti pesää, kun ajattelin, josko lintu olisi hylännyt sen. Nyt pesäässä oli viisi pikkupoikasta. Onneksi Sohvi ei huomannut koko pesää.
Rannalla aaltojen pyydystäminen oli jännää. Siinä olisi mennyt vaikka kuinka kauan, kun ne pihkeiset eivät suostuneet Sohvin kynsiin antautumaan. Yhtä turhaa kuin tuulen tavoittelu. Enpä ole ennen ajatellutkaan, että aaltojakin voisi yrittää tavoitella. Samalla sai kysyä vedeltä: kerro, kerro veliseni, ken on maassa kaunehin. Ja aalto vastasi: Sohvi-Sofia tietenkin, Sohvi-Sofia, Kangasvuokon Rubiini. Samalla sai pentu harjoitella tasapainoilua, lihaskuntoa, koordinaatiokykyä. Olipa poistullessa ensimmäistä kertaa autossa hiljainen matkustaja, ei inininää eikä yninää kuulunut, ei pihastustakaan. Ajattelin jo, olinko unohtanut ottaa pentua tyystin mukaan kyytiin.
Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun joku lauloi: "Niin, näiin, no niin!" Ja siihen päälle pentujokeltelua. Onko täällä operetilaulaja jossain? Edellisenä iltana havanhduin siihen, ettei Sohvi vaikuttanut kovin kulttuuripersoonalta, kun Aino Kallaksen Vaeltava vieraskirjan kannet olivat repaleisena lattailla. Aina uudelleen pentu osaa yllättää. Ei kylläkään pitäisi unohtaa mitään kirjaa lattialle, sille voi käydä köpelösti:
Kommentit