Voiko mitään paremmin itsenäisyyttä kuvaavaa olla kuin vesisade ja suomalainen kuusi? No varmaan paljon muutakin on, ja vieläkin osuvampaa mutta kyllä näissäkin aineksissa suomalaisuutta on, puhtautta ja sisua. Juhlatunnelmissa siis päivälenkillä käveltiin Sohvin kanssa entisen siemenviljelyksen ohi eikä tihutteleva taivas haitannut yhtään. Minusta näytti, että kaikki kuuset olivat pukeutuneet juhla-asuun: kimallukseen ja aitoon suomalaiseen raaka-aineesta tehtyyn pukuun. Enää puuttui Finlandia-hymni, niin juhla olisi ollut täydellinen.

Illalla sitten tuijotettiin ruudulta Linnan juhlia, vaikka en erityisemmin niitä ole seurannut aiempina vuosina mutta nyt kyllä jännityksellä odotin, että 100-vuotta täyttävä Unto-veteraani saapuisi kättelemään presidenttiä. Kyllähän sitä päivän mittaan silmät oli kosteina kuten nuo kuusen oksatkin. Tuntui niin upealta. tämä itsenäinen Suomi. Muistelin sitä, kun Unto perheineen oli meillä joulupukkina, ja sain valkoisen muovisen joutsenen ja veli sai perässä vedettävän oravan.

Siitä on nyt 80 vuotta, kun talvisota syttyi ja evakoiden sankat joukot etsivät majapaikkojaan uusilta seuduilta. Sain luettavaksi tädin kirjoittamaa päiväkirjaa tuolta ajalta ja siellä mainittiin isänikin. Hän oli silloin 13-vuotia. Niin riipaisevaa!