Joka kuuseen
kurkottaa se
katajaan kapsahtaa
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Sitä kuusta
kuuleminen jonka
juurella asunto
Viisi virkaa
kuusi
nälkää
Maasta se
pienikin
ponnistaa
Citius, altius, fortius
nopeammin,
korkeammalle,
voimakkaammin
Makeasti oravainen
Makaa sammal-vuoteessansa;
Sinnepä ei hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset. Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin…
************************
Joka kuuseen, joka juurella, joka maasta, joka oksalla
oravainen
makeasti
korkeammalle
ponnistaa
pienikin
ja minä
missä minä
missä oravainen, hallin hammas, metsämiehen ansa
missä viisi virkaa
ja minä missä minä olen.
Minä olen täällä
juurella
pimeässä
joka
kuuseen kurkottaa
makeasti
korkeammalle
nopeammin
missä talven tuiskut
Missä minä
joka kuuseen
joka katajaan
joka niin pieni
joka niin pimeässä
jonka lehvät
niin uskolliset
niin isättömät
************
Isä on kuollut taas.
Tänään hän on kuollut tästä maisemasta. Isättöminä seisovat kuuset
risti latvassaan.
Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.
Minä pitelen niistä kiinni.
Eeva Kilpi kokoelmasta Ennen kuolemaa 1982
*************
Mitä muuta kuusen viisautta on olemassa?
ps. pakko edelleen tyytyä skannattuihin kuviin, kun kameraa ei ole. Kokeilin musta-valkosävyä. Kuva reilun vuoden ikäinen kuusesta, jonka jo isoisä on aikanaan säästänyt. Vaiko jo evakkosukupolven edeltäjät?
Kommentit