Kesäloman viimeisiä rippeitä pitelin pois vuodenvaihteessa. Kesästä ei ollut enää tietoakaan, lumessa sai jo kahlailla ja luvassa oli lisää lunta. Kun olin lomalla, pääsin iltalenkillekin valoisaan aikaan, hyvissä ajoin ennen tulituksia, räiskintää ja pommituksia.
Vähän kuin kristallia oli nuo kuusen oksalla roikkuvat jäätyneet vesipisarat. Kerro, kerro pisaraiseni, mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan. Pisari hymyili vain koko kirkkaudellaan salaperäisesti. Ei muuta vastausta kuin metsän hiljaisuus.
Sitten kokosimme kamppeet ja lähdimme juhlintaa pakoon. Mielellään sitä olisi kotona vuotta vaihtamassa. Mutta kun en ole yhtään varma siitä, tykkäisikö Sohvi sellaisesta juhlimistavasta, niin lähdimme maalle. Sitäpaitsi minä en ainakaan viihdy sellaisessa pommituksessa ja räiskeessä.
Kommentit