796665.jpg

 

Alussa oli sana. Mutta kumpi oli ensin sana vai kuva? Tässä kirjoituksessa kuva, sitten kirja, sitten lukukokemus, sitten poiminnat, jotka sopisivat kuvaan ja ajateltavaksi. Paitsi että järjestys on väärä. Kun minua kiinnostavat sana, kuva, runous, tein yhden osan omaan sanakuvarunousoppaaseen yhden kirjan lukukokemuksen perusteella.

 

Torsti Lehtinen: Hyvän ja pahan tällä puolen, Kirjapaja 1991.

Näinkin voisi kuvan heinä ajatella:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

·        Vaikeinta on katsoa ihmistä (s.73)

·        Taivaat jäävät näkemättä siltä, joka ei unohda itseään (s.74)

·        Älyn tikapuut eivät yllä taivaaseen (s.70)

·        Elämä ei ole ymmärrettäväksi vaan elettäväksi (s.98)

·        Täydellistä ei ole se, mihin ei voi mitään lisätä, vaan se, mistä ei voi mitään poistaa (s.61)

 

 

·        Ekspressionistin sotahuuto: Minä olen viesti. Klassikon: Minulla on viesti (s.54) (Kumpaa viestiä heinä huutaa, kumpaa taivas?)

·        Esteettiseltä kannalta on samantekevää, itkeekö runoilija omaansa vai koko ihmiskunnan itkua, kunhan itkee niin, että sitä jaksaa kuunnella (s.58)

·        Ekspressionistin itkusta ei tee runoutta pelkästään se, että se on ihmiskunnan itkua. Kenties kaikki itkevät samaa suurta itkua, mutta jokainen itku ei ole runo eikä jokainen sairaskertomus romaani (s.55)

 

·        Minulla ei ole muuta tullattavaa kuin nerouteni (Oscar Wilde)

·        Wilde: Sielu syntyy vanhana ja kasvaa nuoreksi. Siinä elämän komedia. Ruumis syntyy nuorena ja kasvaa vanhaksi. Siinä elämän tragedia (s.57)

·        Wittengstein: Mistä ei voi puhua, siitä tulee vaieta (s.34)

·        Vapaus ja ahdistus ovat veljet keskenään (s.93).

Entä toisinpäin, ahdistus ja vapaus, ovatko nekin veljeksiä? (lukijalle itselleen pohdittavaksi merkitty kysymys)

 

 

·        Platonin kuulun vertauksen ihmiset istuvat pimeässä luolassa ja katselevat todellisuuden sijasta varjojaan. Nykyisin luolaa kutsutaan asunto-osakkeeksi. Varjoja sen seinillä sanotaan televisio-ohjelmiksi. Ne vapauttavat luolan asukkaat todellisuuden näkemisen taakasta (s. 73)

·        Maailmankatsomuksellinen keskustelu on parhaimmillaan selkeää ja julistamatonta, hyvän runouden kaltaista. Syvät kokemukset voidaan ilmaista vain vertauskuvin. Vertauskuvat eivät ole tosia tai epätosia. Ne ovat kuvia (s.94)

·        Kukin valitkoon vapaasti, mitä kuvia pitää katselemisen arvoisena. Valinta on vakava. Kuvilla on taipumus muuttaa katselijansa kaltaisekseen (s. 98)

 

 

 Kuvissani tavoittelen  muutakin kuin heinää ja pilviä. Vertausta jostakin kuvan takaisesta, ihmisenä olemisesta, vaikkei kuvissa ihmistä näykkään. Sitten kun kypsyn tarpeeksi, kuvassa heinä on heinä ja pilvi on pilvi.

 

Mitä kuvassa on? Heinä ja pilvet? Vai lisäksi jotain muuta? Vai aivan muuta kuin heinä ja pilvet?