2177890.jpg

Kuva otettu 17.12.2008

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Joulunalusen säät ovat olleet ihmeellisiä. On ollut pakkasta ja sumua samanaikaisesti. Sen ansiosta puut ovat huurrettuneet. Jouluaattona viimein ilmestyi taivaalle aurinko. Lumi tuli vajaa kuukausi sitten, välillä oli lämmintä ja vesisadettakin, muttei nekään onnistuneet nujertamaan lumen valtaa.

 

 

*****

 

 

 

2177903.jpg

 

 

 

Olen viettänyt joulun yksin. Mikään helppo joulu tämä ei ollut. Olen kuunnellut hiljaisuuden lauluja, omaa väsymystä ja syyllisyyttä, juonut kirkkaita kyynelkoktaileja, nostellut surun maljoja, joissa oli niin monta surua, ongelmaa ja ikävää sekaisin, ettei aina voinut tietää, mikä milloinkin itketti. Olen kulkenut hautausmaita, pimeitä metsäpolkuja ja katsellut kynttilän liekkejä. Välillä olo on ollut pirteä ja hetkessä voimat ovat hävinneet ja kaikki hyvät suunnitelmat häipyneet ja olen vain nukkunut, havahtunut välillä hereille ja jatkanut taas nukkumista. Torjunta on ollut keino selvitä surujen kaaoksesta, käytännön asioiden hoitaminen, kilpajuoksu annettujen aikataulujen kanssa. Mutta loputtomiin ei kaikkea voi torjua. Joskus on kohdattava itsensä, joskus on tehtävä sielun suursiivous, järjesteltävä kaikki ne traagiset kohtaamiset, jotka ovat mieleen jääneet asumaan ja mielen käytäville kulkemaan.

 

Olen huomannut, ettei sydämeni ole ollut riittävän avara, etten ole huomannut sinun kärsiviä kasvojasi. Miksi en pyytänyt yhtä ystävääni viettämään juhannusta kanssani. Nyt hän ei olisi kamppaillut elämän ja kuoleman rajalla tätä puolta vuotta. Miksi en pyytänyt toista ystävääni käymään silloin, kun viimeksi tavattiin, miksen en kysynyt edes, kuinka hän jaksaa. Hän ei jaksanut. Etsin hänen hautaansa mutta en edes sitä en löytänyt, enkä ole varma, onko häntä vielä haudattu ja jos on, niin minne. Ja aina uudestaan nousee mielikuva tytöstä, jonka läpi kulkee äkeät tuulet, joka seisoo kaikkien ovien ulkopuolella ohuissa vaatteissa, viluissaan ja yksin, äitinsä menettäneenä, yksin pimeässä. 

 

 

Syyllisyys ei mitään auta. Mutta kysymykset on kysyttävä, kunnes ne jättävät rauhaan.

 

 
 
2177913.jpg

 

Joulusi arvo

ei riipu sitä,

kuinka sen valmistat.

Kohtaaminen,

ainoa lahja, mitä voit antaa:

Asettaudutko maisemaan,

oletko penkki väsyneelle

polku vaeltajalle

tähti pimeydelle?

 

 

 

Tänä jouluna ja joulun alla olen kohdannut monenlaista surua, olen kohdannut lenkillä naisen, jolla todettiin joulun alla rintasyöpä, olen tavannut perheen, jonka elämää alkoholi on vuosia varjostanut, olen istunut vastakkain pienen pojan ja hänen isänsä kanssa, joilla ei ole enää äitiä, tavannut äidin, jonka poika on ajautunut vääränlaisen seuraan ja riippuvuuksiin. Elämä ei ole mikään pikavoitto, kertakäyttöonnela, onnen ostosparatiisi.

 

 

*****

 

 

 

2177897.jpg

 

Tapaninpäivä. Monenlaisia suruja tämä päivä sisäänsä kätkee, suuria tsunameja kansakuntien ja yksilöiden elämässä. Kuvassa sipulista itse kasvatettu amaryllys neljän vuoden takaa.

 

 Hadeco, Miracle, Symhony Amaryllis, product of <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />South Africa. Pitää valosta ja tasaisesta lämpötilasta (21-25 C). Pidä kasvualusta vain hieman kosteana kastelemalla säästeliäästi. Älä kastele sipulin pintaa. Poista seisova vesi aluslautaselta. Käännä ruukkua jos varsi alkaa taipua kohti valoa. Lannoitus ei ole välttämätöntä. (Kukan kasvatusohjeet; pätenevät myös ihmiselämään?                     

 

 Niin puhtaan valkoinen kukka. Se, jolta sipuli oli hankittu neljä vuotta sitten ennen joulua, ajatui tsunamin mukana suuriin syvyyksiin, eikä koskaan palannut enää elävänä Suomeen. Tapaninpäivänä oli Elisenvaaran pommitukset. Tapaninpäivänä Stefanus kivitettiin. Montako suurta yksittäisen surun hyökyaaltoa näiden ohella näihin päiviin kätkeytyy?