1824592.jpg

"Ihminen kuulee vain ne kysymykset, joihin hän kykenee löytämään vastauksen."

 

(Friedrich Nietzsche, 1844-1900,  saksalainen filosofi ja kirjailija. Hänen tapansa kirjoittaa oli aforistinen.)

 

Aforismiblogissa julkaistaan viikottain joku miete. Viikolla 38 / 08 on vuorossa yllä oleva ajatus.

http://www.aforismi.vuodatus.net/blog/2467

 

Ensin riemastuin, haa, mikä miete. Onko edes totta? Tuohonhan pystyy melkein jopa mehtäsielun oppimäärällä. Mutta sitten rupesin miettimään, onko tuossa lauseessa joku juju, jota en tajua – edes mehtäsielun oppimäärällä. Seuraavanlaisia assosiaatioita lähti mustikkamehässä liikkeelle:


 
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Onko olemassa vastauksettomia kysymyksiä?

 

Onko olemassa kysymättömiä vastauksia?

 

Jos ihminen kuulee, niin mitä tekevät muut? Tarviiko apina kysymyksiä? Etsiikö koira vastauksia kysymysten avulla?

 

Ihmiskunnalla on ongelma. Emme usko, että siihen voisi löytää vastausta. Onko parempi olla tekemättä mitään, jolloin emme epäonnistu ponnisteluissamme. Kannattaako silloin kysyä. Vai onko parempi yrittää tehdä jotain, vaikka ei tietäisikään vastausta ja ottaa se riski, että epäonnistuu.

 

Onko sanat ´en tiedä` vastaus. (Jos) On. Silloin ihminen kuulee kaikki kysymykset Nietzen väiittämän mukaan.

 

Lähteekö ihminen kysymään vasta sitten, kun voi olla varma, että vastaus on olemassa? Eikö tehdä paljon tutkimusta, jossa vastaus tiedetään jo etukäteen.

 

Kumpi on ensin kysymys vai vastaus? Voiko toista olla ilman toista? Ovatko ne sisaruksia vai mitä sukulaisia?

 

Vai onko tässä kyse ihmisten välisestä kommunikoinnista (esim. parisuhteen totuuksista). Jos emme tiedä, emme kuule, emme halua kuulla tai ainakaan emme ole kuulevinamme kysymystä. Jos tiedämme, kuulemme myös kysymyksen.

 

Onko olemassa tietoa ilman kysymystä.

 

Millaisia kysymyksiä mahtaa ihminen kuulla kuvaa katsellessa. Onko niihin vastauksia.