DSCN0702.jpg

 

Hyvä Ystäväni Västäräkki esitti minulle tanssinäytöksen, kun pinosin klapeja. Vauhti ja kipitys, rytmi ja pyrstön heilutus, elämänilo ja uteliaisuus oli sitä luokkaa, ettei kuvaaja tahtonut perässä kestää kameransa kanssa. Kuinka suloista, kevyttä, ilmavaa, kuinka taidokasta ja iloista sen liikkeet olivatkaan. Mahtoiko kyseessä olla sen västäräkin jälkeläinen, jonka pesän me pikkiriikkisinä lapsukaisina veljen kanssa löydettiin ja tuhottiin. Me pienet ja ymmärtämättömät, me saimme serkulta selkäsaunan, ja syystäkin. Siitä leikistä oli tanssi kaukana. Mutta ei västäräkki tuosta näyttänyt kantavan kaunaa tai pelkoa, onhan siitä tietty noin 55 vuotta aikaa, monta lintusukupolvea sitten. Mutta silti, voisimmeko mekin jotain västäräkiltä oppia, sen taidon, että emme kantaisi kaunaa toisiamme kohtaan, osaimme unohtaa menneet, miten paljon helpompaa elämä olisi juuri nytkin tässä maailmassa, jossa viha ja katkeruus jatkuu sukupolvesta toiseen katkeamattomana ketjuna. Se on raskas tanssi, se.

 

DSCN0735.jpg

 

Klapikasan päällä oli hyvä hyppelehtiä. Joskus työkin luistaa kuin tanssi. Ja joskus taas ei. Juuri tuona päivänä, kun aurinko alkoi paistaa puolen päivän jälkeen ja pihalla ketohanhikit availla nuppujaan, kun rohkea lintu tuli tervehtimään ja esittelemään taitojaan, tuntui kuin klapitkin olisivat siirtyneet pinolle itsestään. Hyvä oli mieli illalla, vaikkka pinottavaa jäikin vielä useammaksi päiväksi.

 

,DSCN0612.jpg

 

Tälle tanssijalle on tainnut käydä köpelösti, kun kenkäkin on jäänyt tammen oksanhaaraan. Mikä lienee tarina, mikä lienee kappale, millainen lienee ollut jalka, jossa kenkä on ollut? Aina ei kaikki suju niin kuin tanssi.

 

Valokuvatorstain teema: Tanssi