Se korvalla kärpästä loppaa,
rapakosta ryystää mutasoppaa
toisinaan aidan yli hoppaa
naapurin kaurapellosta röyhelöitä salaa suuhunsa koppaa.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Vaikka tunkkainen sillä on selli,
ei murise, ei valita, vaikkei kukaan helli
maistuu sille jauho sekä velli
muttei salmiakki eikä muukaan melli.
Silmistä näen, miten se on vapaa
harvoin niin onnellista olentoa tapaa,
kun rapsutan sen takkuista lapaa,
johon tarttunut on hiukan mutaa ja rapaa.
Voisimmeko jotain meidän ammulta oppia,
mekin, joille tuputetaan teeveeshoppia?
Sinäkin, joka turhaan elämästä yrität ottaa koppia
ja kuljet kohti täydellistä floppia.
Runotorstai haaste: Ruumirino,
tarkoitan tietenkin riimiruno
Kommentit