901371.jpg

Se korvalla kärpästä loppaa,

rapakosta ryystää mutasoppaa

toisinaan aidan yli hoppaa

naapurin kaurapellosta röyhelöitä salaa suuhunsa koppaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaikka tunkkainen sillä on selli,

ei murise, ei valita, vaikkei kukaan helli

maistuu sille jauho sekä velli

muttei salmiakki eikä muukaan melli.

 

Silmistä näen, miten se on vapaa

harvoin niin onnellista olentoa tapaa,

kun rapsutan sen takkuista lapaa,

johon tarttunut on hiukan mutaa ja rapaa.

 

Voisimmeko jotain meidän ammulta oppia,

mekin, joille tuputetaan teeveeshoppia?

Sinäkin, joka turhaan elämästä yrität ottaa koppia

ja kuljet kohti täydellistä floppia.

 

Runotorstai haaste: Ruumirino,

tarkoitan tietenkin riimiruno