479875.jpg

Kirjoitan avustushakemuksia. Silitän hautajaisvaatteita. Seison Valto Käkelän kadulla, kerrostalon edessä, jossa synnyin, jossa parannutaan tai kuollaan. Mieli täynnä muistoja. Gladiolus, tarhamiekkalilja, puhkeaa kukkaan keskellä talvea. Valo lisääntyy. Pääsiäinen on lähellä, kuolema ja risti. Onko se ilon vai surun juhla? Kiitoslaulu. Itkuvirsi. Kuolema. Lahja. Pääsiäinen.

 

*********             

 

Niin monta hyvää muistoa. Gladiolukset vaasissa. Yhteiset syöttöhetket läheisten sängyn vierellä. Heleä nauru ja ainainen pilke silmäkulmassa. Vieraanvaraisuus ja lämpö kotituvassa. Ei heille pidetä suuria muistopuheita. Olkoon tämä pieni, edes tässä, pieni kiitos heille, joita ei enää ole. Heille, jotka hoitivat ja muistivat muutkin. 

 

*********

 

Hautajaispäivä on aurinkoinen. Rauhan oloinen. On monenlaisia hautajaisia, jäykkiä ja virallisia, lämpimiä, haikeita ja surua täynnä. Nämä olivat jälkimmäiset. Itkemme Rauhaa, muistelemme. Pappi kysyy, miksi olette tulleet. Olemme tulleet saattamaan ihmistä, joista meillä on niin hyvä muisto. Olemme tulleet sanomaan kiitosta, kun se elämässä jäi sanomatta. Kiitos valosta, kiitos Rauhasta, kiitos ilosta. Kiitos Ihmisen esimerkistä, jossa heikoista huolehditaan, jossa kuljetaan omaa tietä, jossa maailma rakennetaan sovusta ja sovulla. Tämä olisi pitänyt sanoa siellä ääneen, en pystynyt, muistot alkoivat itkettää. Pappi kysyi, mistä me löydämme uuden Rauhan? Siinä on meille kaikille tehtävä., hän sanoi. Miten viisaat ja lämpimät puheet. Ne olivat hautajaiset, joista lähti kylläisenä, kiitosta täynnä.