708252.jpg

Christine De Luca:
Runous valaisee: se näyttää meille kauneuden, jota emme olleet osanneet ajatella tai odottaa, välillä ihan pienimissäkin asioissa; se vihjaa totuudesta; se antaa meidän kokea ja tuntea. (Poimittu osoitteesta: http://akonkka.blogspot.com/2007/06/kooste-kirjailijakokouksesta.html)

 

**********<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kesäyöt, valkeat 

    kuulaat

       syksyksi

   kypsyvät

 

***********

 

Ensimmäinen löttö Haisevansuolla jotain kello 12 jälkeen. Radiossa oli luettu juuri päivän mietelause (älä kysy, mikä se tänään oli; miulla ei oo radioo rämeellä; täytyy turvautua itikoiden tietotoimistoon). Kypsä auringon hedelmä nautittu yhden paarman seurassa lyhytkortisella rämeellä hikikarpaloiden kera. Itikkalauma jäi metsän siimekseen. Maussa suuret suot levisivät, lapsuuden heinämuistot, kun heinät olivat seipäillä ja palkinnoksi luvassa jäätelöä ja lakkoja. Turun tuomikirkon kellon lyönnit, mietelause ja isän kuorsaus. Ennen vanhaan se oli heinäkuun loppua, pienet päivätorkut ja takaisin töihin. Nyt kasvihuoneilmiötä.  Jalat sotkeutuvat rämevarvuissa. Niitä alkaa nukuttaa, sanoisi SSCR, viisvee. De Lucan kauneus antaa meille ja heille uusia voimia. Alan uskoa taas runouteen.