Retriittikävelyllä Valamon metsäkalmistossa ja erakkomajalla sunnuntaina 10.8.2014 kirjoittajatapaamisen aikana. Myrsky oli vieraillut paikalla jokin aika sitten.
1.
vasta kun on maassa, mullan
alla
tietää kaiken
eikä mitään
sillä tiedolla tee
tietää kaiken
miltä multa maistuu
miltä kivi ja kulta
tietää kaiken
eikä mitään mistään
2.
kataja vartiossa
polut täynnä koivunsiemeniä, muurahaisilla
päämäärä
polut täynnä karisseita lehtiä
lintujen tiukahduksia
3.
Lepää rauhassa Filagri
lepää rauhassa, kuule
ampiaisen poikanen soittaa Sinulle
kuule tuuli, pienet linnut
Sinulle pappismunkki Pioni
Sinulle Timofei
Sinulle Igumeni Nestor,
jonka ristissä riippuvat vihreänruskea naava ja harmaanrypykäs jäkälä
kuin veljet keskenään kättä toisilleen paiskaavat
Sinulle munkki Innokenti, jonka viimeinen henkäys oli kylmänä jatkosodanpäivänä
Sinulle Grigori Mensonen, joka synnyit Salmilla
4.
Voi haapojen ruskettuneita lehtiä
voi koivujen myrskyn runtelemia kantoja
Akuliina Truphosen haudan vieressä
voi menneitten äitien itkuja ja nauruja
tuulen kahinaa haapojen latvoissa
Voi Outi 35 – v ja Seija 2 – v
mikä teidät vei manan majoille muutaman kuukauden välein vuonna 1946
taidokkaan talon on joku teidän sieluillenne rakentanut
Voi Sinua mylläri Anni, mistä olet mahtanut jyväsi saada niinä sodan ja nälän vuosina
ja Sinua Jumalan palvelija Nunna Taisia, joka kuolit saman vuonna, kun synnyin
5.
Voi haapojen vienoa kahinaa Teodor Valisip Bordin lapsien haudan yllä
voi Olga (s. 28.2.1935),
voi Reino (26.6.1936)
voi Erkki (11.1.1938)
jotka hukuitte syysmyrskyssä 20.10.1945
rautaristissä kukkii ruusu, ruusun vieressä ankkuri
ja ristin takaa paistaa lempeä aurinko
olkoon tuulet lauhoja teille
ja Sinulle myös Anastasia Markov, joka kuolit samana päivänä
kun täytin viisitoista vuotta
6.
Katkennut kuusen oksa
kumartaa maahan saakka
levittää havunsa ja tuoksunsa
kuin ristillä joku roikkuisi
7.
Oi Mestari
myrsky on ollut raaka
se vie koivut
ja lapset
heittää siemenet, painavat rungot
ja kevyet kävyt minne tahtoo
repii juuret ylösalaisin
vain muurahainen saa rauhassa vaeltaa
koska se on riittävän
pieni
kaatuessaan puu paljastaa kivensä
kivi tuikkii kuin tähtikirkas taivas
kun aamuvalo
sitä koskettaa
8.
Varjo menee
edelle
onko se parempi
9.
Sudenkorennolla
palaneen palvelijan sielu
keltainen perhonen
lepattaa kovempaa kuin me
myrsky tekee nöyräksi
10.
Saniaslehdon läpi virtaa oja
joskus musta vesikin kuivuu
mutta kyntää ensin jäljet
syvälle kuusikon alle
humuksen alle
ja sitäkin syvemmälle
11.
Kaikkialla vihreyden keskellä nuokkuu oranssia
pihjajat kuin symbosiumin nimikyltit
illalla kuu nousee niityn ylle
niiden ylle
valaisee koiranputkien kuivettuneet kukinnot
hämärä laskeutuu avoimeen hautaan
tekee kunniaa sille, jolle se kuuluu:
Kunnian Kuninkaalle
12.
Lepäämään on tänne tultu
se muista, varjo
ja muista valo
Kommentit