2048243.jpg

 

Marraskuu riisuu ja pelkistää. Siihen valoon marras, kuolema,  lataa koko mykän sielunsa. Puut ovat alasti, mutteivat kaikki; havupuiden vihreys kruunaa riisutun maiseman. Riisuttuina, vaiti, levossa. Linnut lentämeet pois, vaan eivät kaikki, liverrykset ovat vaihtuneet hentoihin piipytyksiin. Peltojen vihreys on kynnetty ylösalaisin, ne ovat pukeutuneet mustaan. Marraskuu, kuolemankuu, hämäryyden ja pimeyden temmellyskenttä. Ja sen seassa niin paljon vihreää valoa, hentoa toivoa, joka ei alistu mustimmankaan taakan alle. Mitä me näemme keskellä marraskuuta? Kuoleman vai elämän valon? Kun kaikki muu on riisuttu, jää sammaleen ja havupuiden vihreys, valo, joka loistaa niiden läpi, iankaikkisuuden vertauskuva.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />