360496.jpg

 

Ponnistus<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suruvaippani jätin yömetsiin,

sanoin itseni  irti emopetäjän palveluksesta  ja                                               

                                                       

 

                                                           a

                                                        s

             s                                       s

 l       n       i            t u u l e n     n

    e              n                           a

                                              k

 

     särkyneiden tähtien seuraksi

          näille luminiityille

järven jääpelloille

                  valoa kukkiville hangille

 

Surusta toipuminen, varsinkin kuolemansurusta, varsinkin kolmenkertaisesta kuolemansurusta toipuminen vaatii ponnistusta. Ja yhtenä päivänä huomaa kokonaisen järven kukkivan aurinkoa. Se on sielua ravisteleva kokemus kaiken pimeyden jälkeen. Olo kuin  männynkuorihileellä, joka on repäissyt itsensä irti, lentänyt ja levähtänyt järven jäälle ottamaan aurinkoa ja keräämään voimia uutta ponnistusta varten. Kuva otettu vuoden viimeisenä vuonna 2004 klo 12:18 vuoden viimeisestä auringonpaisteesta. Silloin ihmettelin: minulleko tämä kaikki? mistä hyvästä?