Ponnistus<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Suruvaippani jätin yömetsiin,
sanoin itseni irti emopetäjän palveluksesta ja
a
s
s s
l n i t u u l e n n
e n a
k
särkyneiden tähtien seuraksi
näille luminiityille
järven jääpelloille
valoa kukkiville hangille
Surusta toipuminen, varsinkin kuolemansurusta, varsinkin kolmenkertaisesta kuolemansurusta toipuminen vaatii ponnistusta. Ja yhtenä päivänä huomaa kokonaisen järven kukkivan aurinkoa. Se on sielua ravisteleva kokemus kaiken pimeyden jälkeen. Olo kuin männynkuorihileellä, joka on repäissyt itsensä irti, lentänyt ja levähtänyt järven jäälle ottamaan aurinkoa ja keräämään voimia uutta ponnistusta varten. Kuva otettu vuoden viimeisenä vuonna 2004 klo 12:18 vuoden viimeisestä auringonpaisteesta. Silloin ihmettelin: minulleko tämä kaikki? mistä hyvästä?
Kommentit