DSCN2827.jpg

 

Montakohan pistettä tästä maisemasta voisi antaa, tuntuu Sohvi tuumivan Pyhä-Nattasen huipulla. Minä annan kymmenen ja plussia siihen perään sellainen määrä, että ne ulottuu tuonne taivaan rannan taakse. Tässä ollaan hiukan yli 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Ensimmäinen ajatus, kun pääsimme kiviporttisolan toiselle puolelle: No johan on vau, voiko tällaista olla olemassa. Kannatti kiivetä.

 

DSCN2826.jpg

 

Meillä Sohvin kanssa matkan teko jäi ensi yrityksellä kesken, kun tuli sellainen kivikko vastaan, ettei uskallettu pidemmälle. Ei kun takaisin ja toista kautta uusi yritys. Mahtava kannustaja Samu meidät rohkaisi ylös asti kävelemään. Hän totesi, että vähän oli pettymys se minun ja Sohvin reitti, siis liian helppo hänelle mutta ei meille. Hienosti Sohvi kuitenkin selviytyi kivikosta, ei pyörähtänyt yksikään kivi varpaille eikä tassu humpsahtanut kiven kolosiin; ei murtumia, ruhjeita, venähdyksiä eikä mustelmia.

 

DSCN2825.jpg

 

Tässä on elämän koko kirjo nähtävillä. Nousut ja laskut, ilot ja surut, valot ja varjot, pilvet ja kivet, kaikki ne, jotka tänä kesänä ovat olleet osa elämää. Uskomatonta, että tuolla huipulla kukki lakka ja vanamo.

 

DSCN2824.jpg

 

Vesi on jäänyt jumiin tunturien väliin eikä pääse pois. Joskus tuntuu, että suru on jäänyt minun kylkiluiden väliin eikä sekään pääse sieltä pois. Olkoon nämä kuvat kertomassa kaipauksesta, joka kulki mukana. Yksi ystävä on poissa, ei voi näitä kuvia hänelle näyttää eikä kertoa, millainen matka meillä oli Saariselälle 29.7 - 5.8.2017. Se oli hieno matka ja tämä reissun kohokohta.

 

DSCN2831.jpg

 

DSCN2829.jpg