2068869.jpg

Marraskuun aamu on puhdassydäminen. Hämärään tottuneelle valkeus enemmän kuin tuhat loistavaa kuuta. Juuri kun olet luullut sen kadottaneesi, se astelee vastaan sammalikossa. Mikä äänettömyys! Ei kiliseviä kulkusia, ei heliseviä vaskeja, vain pieni risahdus, askeleen pehmeä uppoaminen. Sinä saat maan periä, kaiken olleelisen, sammaleen hellyyden, veden äänettömyyden, puun ja taivaan, syksyn alastomat tuoksut.  Silloin muistat kaiken. Kuten sammaleet. Nekin suostuvat veden painoon, niin, suuri on niiden rakkaus. Ja puut. Ja taivas. Niin taivas, se laskeutuu maan pinnalle, asettuu sydämen muotoisiin kehyksiin, ettei se valuisi hukkaan. Mitä muuta enää tarvitaan. Siinä on jo kaikki, siinä on jo ihan liikaa marraskuun aamuksi, kokonainen sydän, ehjä maan ja taivaan yhteenliittymä.