Tapahtui niinä päivinä, jolloin vuosi kirjoitettiin numeroilla 2013 yhdessä ihmiselämässä seuraavaa:

 

IMG_0041-normal.jpg

 

Saima Sipintytär ja Lintu saapuvat lammelle etsimään rahakätköä lammen pohjasta. Kuva Lista-satunäytelmästä, jonka kunnan iltapäivätoiminnan ohjaaja Eija oli ohjannut ja sovittanut Lista-sadun pohjalta.

 

Tammikuu

12.1 Naisten aamiaisella Leena Lehtinen. Valoi meihin toivoa. Kiva tavata taas.

15 - 16. Kolilla. Terveisiä lumipäisiltä puilta. Iltalenkillä vastaan tuli kaksi ristiä ja yksi enkeli joka piteli sydäntään. Ne sanoivat: pidä huoli itsestäsi.  Sydänhäiriöt oli viimein tunnistettu ja saatu paperille.  Kävelin pitkään rinteitä ylös ja alas yksin kylmässä pakkastalvessa.

Verso-ryhmä jatkui koko kevätkauden, saimme koulutustakin surun ja menetyksen kohtaamiseen. Uusia surumieliä tuli ryhmään.

 

Helmikuu

2.2 Myrskyluodon Maija Lpr:n teatterissa. Elämys.

10.2 Metsän tarina ja Linnoituksen laskiainen. Elämys sekin.

16.2 Särkelä itte, Lemin ns ja tämäkin.

23.2  - 3.3 Saariselällä Samun kanssa. Entäs tämä sitten?

 

Maaliskuu

10.3 Enon syntymäpäivillä Lemin museolla. Mukava tavata sukulaisia pitkästä aikaa. Ikinuorekas eno täytti 80 vuotta.

27.3 Pojun eläinlääkärikäynti, ensimmäinen kerta

29.3 Pitkäperjantai, Ristintie Lpr:n linnoituksessa. Vaeltamassa oli yli 5000 ihmistä.

31.3 Yhdet  läksiäiset (LV) , yksi liikuttavammista juhlista, joissa olen ollut  koskaan mukana. Tuli niin monta juttua mieleen, varsinkin ne viimeiset hautajaiset.  Läksiäisruno on edelleen lähettämättä. Pitäisiköhän laittaa?

 

Huhtikuu

1.4 P. Suomeen saapui. Huoli ihmisen selviytymisestä pakkasen ja lumen keskellä yksin kylmässä mökissä.

1.4 – 7.4 talviloma

2.4 Rantanäkymää harventamassa. Yksi  55 cm paksu ja 27 m pitkä koivu heitti minut yläilmoihin, kun karsin sitä moottorisaha kädessä, ilmalentovoltin jälkeen  mätkähdin jäälle kylki edellä, autsautsauts,  kylki kipeänä muutaman viikon. Tuossa olisi voinut mennä henki. Kyllä tuollaisella lähes paritonnisella on toisella tavalla voimaa kuin tällaisella ihmisrääpäleellä: terveellinen oppi ihmisen pienuudesta ja elämän nopeudesta taas kerran saatu.

6.4 ensimmäiset joutsenet auringonnousua kohti lentämässä lauantaiaamuna

13.4 Purhossa Puuro ja peti-näytelmää katsomassa

27.4 Antti-myrskyn kaatamien puiden teko alkoi

 

Toukokuu

risujen polttoa, klapin- ja halontekoa sekä tuulenkaatojen sahaus ja lautojen taapelointi

18.5 Iidan valmistumisjuhla. Keitä ne on ne sankarit? Hienoa Iida!

30.5 Lista-näytelmä Valleilla. Hellyyttävä esitys. Kauneuden ja hyvyyden teatteria.

 

Kesäkuu

8-9.6 serkkutapaaminen Hirvensalmella, menneet ajat palautuivat mieleen, vaikka se, kuinka työnsimme serkun rättisitikkaa tai piilotimme hänen kenkiään, ettei olisi päässyt lähtemään pois. Niin paljon heistä tykkäsimme.

21.6 juhannusaatto Syntymäisellä juhannuskokolla, joutsenperhekin kävi kokkolaisia tervehtimässä, Samun kanssa tutustuimme uuteen Päivi-pastoriin, joka oli iloinen, reipas, nuori ja mukava ja puhelias

26 – 27.6 Mikkelissä ja Repovedellä ystäviä tapaamassa. Helteistä ja kaunista, nurmikot täynnä valkoapilaa.

Kun sie synnyit – kirjoitus sai toisen palkinnon Palttan järjestämässä kirjoituskilpailussa. Kirjoituspiiri Kursiivin ja vetäjä-Annikin ansiota. Kiitos heille.

 

Heinä- ja elokuu

työntekoa, lomailua repaleisesti sekä  katto- ja koirahuolia

15.7 lakkoja keräämässä

16.7 eläinlääkäri totesi röntgenkuvien avulla Pojulla pitkälle edenneen nivelrikon, hoidot alkoivat, Poju meni huonoon kuntoon (sopimaton särkylääke?)

10.8 – 16.8 Tuupovaarassa työkeikalla, satoi lähes joka päivä, vaikka kesä muuten hyvin vähäsateinen, tulin kesken pois etsimään karannutta Sonja-koiraa.

21.8 – 25.8 Valamossa kirjoittajatapaaminen, em. asiat ahdistivat, upea auringonlasku ja uintireissu ja hiljaisuus vähensivät ahdistusta. Että vesi voi hoitavasti kannatella. Uin ja uin, oli niin lämmin ilta ja jokaisella hengenvedolla ahdistus pieneni. Kuun alkupuolella loman aikana tutustumista Pentti Saarikosken elämään ja tuotantoon. Etukäteistehtävänä oli kirjoittaa essee. Sitä valmistelin sillä aikaa kun Pojulla täyslenkkeilykielto, yhdessä lojuimme pihalla peiton päällä. Välillä se kävi makuulle kirjan päälle niin etten pystynyt lukemaan.

27 – 30.8 uudelleen Tuupovaaraan, nyt sää suosi, Poju karkasi yhtenä päivänä, Pörtsämon erämaakalmisto hiljentävä kokemus kuten myös majapaikan mylly-ympäristö. Aikataulun kanssa tuli tiukkaa.

 

Syyskuu

viikko 36 ja 39 lomalla: maalausta, salamapuun teko klapeiksi, vatukon raivaamista kuusen taimien päältä Laukonsuolla, kaatuneen lautataapelin siivousta (paljon hyvää koivulautaa mennyt täysin pilalle, voi surku), kattoremontin tarvikkeiden roudaamista

raivaussahan ja ruohonleikkurin korjaus: sahasta bensaletku murtunut ja käynnistinnaru poikki, leikkuriin vaihdettu kaasuttimen kalvo

 

Lokakuu

Kolmaskin kattoremontti viimein valmis.  Viimeiseltä työmaalta vanhat kattopäreet, huovat ja muu purkujäte pois. Siinä meni sen verran aikaa, että unohtui Samun syntymäpäiväkin. Ani, tämä on täysin anteeksiantamatonta. Vuoden tärkein päivä. Onneksi Samu soitti ja kysyi, olenko milloin tulossa. Hetken kelasin tyhjää, ai että tulossa mihin….. Samu sanoi, ettei se nyt niin tärkeää ole, ettei se haittaa, jos olin unohtanut syntymäpäivän. Kyllä se on. Anianiani! Tämä ei saa toistua. Muutenkin kesän aikana Samun kanssa oleminen jäi liian vähille, en edes Linnanmäen retkelle ehtinyt mukaan.

Sotavankien muistomerkit puhutteleva kokemus Lappeenrannan Ihakselassa. Eväitä syödessä tuntui kuin nälkäiset katseet olisivat olleet ympärillä. Nimettömät haudat vierivieressä. Ehkä joku vieläkin jossain odottaa jotakuta kotiin? Tietävätköhän omaiset mitään heidän kohtalostaan? Paikallinen traktorimies kertoi, että niin paljon on vihaa, että joku oli ampunut punaiset tähdet pois muistomerkeistä. Siis kuka vihaa? Ja ketä? Mitä salaillaan? Kuka häpeää ja mitä? Ja ketä oikeasti haudoissa on? Sotavankeja vai Inkeristä tuotuja siviilejä? Mihin he ovat kuolleet, nälkään, tauteihin vai ammuttu? Miksi hautausmaita on kahdessa paikkaa? Paljon kysymyksiä heräsi.  Joku lähilampeen hukkunut leirin lapsi ja joku suomalainen sotilaskarkurikin siellä lepää, näin kuulin myöhemmin.

12.10 vapaaehtoistyöntekijöiden koulutus Sammonlahdessa. Tuula Hakkarainen: Muistisairaan kohtaaminen. Taas yksi tapaaminen, joka antoi uskoa siihen, että vaikeastakin tilanteista voi kasvaa täysipainoiseksi aikuiseksi.

Syyslomalla Samun kanssa käytiin uimassa ja angrybirds-liikuntapuistossa Rauhassa sekä harrastettiin työntekoa ja metsämatkailua laavulla tulen ääressä  ja bunkkerialueella. Kirpputorilta Samu halusi päätään heiluttelevan koiran. Itse otin lottien elämästä kertovan kirjan.

26-27.10 lasten ja nuorten  teatterimetakka Imatralla, hieno auringonnousu menomatkalla, Samu oli ainoa osanottaja täältä, mutta niin vain tyytyväisenä levitti patjan ja makuupussin sinne koululuokanlattialle, vaikka ei ketään tuntenut sieltä. On toisenlainen rohkeus kuin minulla 12-vuotiaana. Viikonlopun aikana oli heillä monenlaisia työpajoja. Sunnuntaipäivän päätteeksi saimme nähdä  aikaansaannokset, tanssiesityksiä, kädentaitonäyttelyn sekä näytelmällisiä musiikkivideoesityksiä liveinä. Samu sotkeutui yöpaidan kanssa, mutta pienen viivästyksen jälkeen saapui lavalle yöpaita nurinpäin. Sehän vain paransi esityksen hauskuutta. Aikamoinen koomikko.

 

Marraskuu,

Pimeää ja sateista, alkoi itsenäisyyspäiväjuhlakuvaelman harjoitukset sekä uuden kesänäytelmän suunnittelu. Sen takia perehtymistä lottien elämään sekä paikallisen Linnoituksen historiaan. Luin rinnakkain naapurikuntien historiaa tuolta ajalta.

Huonosti nukuttuja repaleisia öitä ja yökävelyitä harrastettu Pojun kanssa. Toinenkaan särkylääke ei taida sopia koiralle?

Kuhasensaareen tulee uusia naapureita. Sekä Vantaan kaupunki että kunta myynyt maita. Vantaan kaupungin kesäsiirtolan tilalle on suunnitteilla venäläisten lomakylä.

Sen sijaan Mustanvuoren ja Palokorven palstoilla venäläisten lomakyläsuunnitelmat ovat vastatuulessa, kun kunnat eivät ole myöntäneet heille lupia alueiden rakentamiseen. Maanvaihtohankekin kunnan kanssa näyttää kariutuneen lehtitietojen mukaan.

Marraskuun kysymykset: Mistä sinä haaveilet? Kuoleman kuussa iltateepöydässä kysyttiin, onko kukaan ollut avoimen arkun ääreesä. Kysymys palautti mieleen viimeiset hautajaiset, jolloin ensimmäisen kerran minulta kystiin asiaa: halutaanko, että arkku on auki. Vastaus oli päivänselvä miettimättä. Kyllä halutaan. Se oli kokemus jota ei koskaan unohda, kylmä ja kalsea ja sementinharmaa tila. Ulkona kevät kaunimmillaan. Ja sitten siihen tilaan saapuu toivo, kun pappi tulee meidän kanssa hyvästelemään vainajan. Yhteinen pieni hartaus ennen kuin arkku ruuvataan kiinni ja puetaan Suomen lippuun ja kannetaan sisälle. Kaikki läsnäolijat kokivat tapauksen lohduttavana ja puhuttelevana. Sai jättää aidot jäähyväiset.

 

Joulukuu.

Itsenäisyyspäivän juhla oli juhlallinen tilaisuus. Kannatti olla mukana.

Alkukuusta lunta, joka suli kuun puolivälissä pois. Sitten oli liukasta mutta liukaskin meni pois. Vuosi vaihtui lumettomana ja lämpiminä. Seija myrsky riepotteli metsiä, joita oli jo aiemmin koetellut Eino- ja Oskarimyrskyt. On taas myrskypuita Kuhasensaaressa.

Ennen joulua kuljin suolla, karpalot maukkaita, ja niitä oli paljon. Jotain väriä maisemassa. Suunnittelin jopa aatoksi karpaloretkeä ja laavulla oloa. Ehkä joskus. Voisi olla toisenlainen joulukokemus.

Kuun kirjoitusponnistelut: Joulukirje ja Kursiivin joulusivut. Huh, taas niistä selvittiin, vaikka aina tuntuu, että voimien äärirajoille mennään. Pitäisikö jo ruveta kirjoittamaan joulukertomusta ensi jouluksi. Legenda valkoisesta linnusta voisi olla toinen aihe, tuon karpaloretken ohella. Täydellinen viiva. Pelkistetty muoto, jossa kaikki olennaninen. Sitä varten pitäisi tutustua Hyytinen: Riekko, elämän lintu - nimiseen kirjaan

 

Paljon on vuoteen mahtunut. Nämä vain hajanaisia merkintöjä seinäkalenterista, jonka vaihdoin uuteen.

Onnellista Vuotta 2014 kaikille ja kiitos kaikesta hyvästä, jota olette mukananne tuoneet.