Lauantai 12.8.2017 oli kaunis ja aurinkoinen. Illalla polttelin kynttilää ystävän muistoksi. Hän oli saatettu haudan lepoon päivällä. Olin selviytynyt hautajaispuheesta kunnialla. Kuolemaan valmistuminen on elämisen opettelua, kuului yksi hänen aforismeistaan.

Illalla kuuntelin radiosta puhelintoivekonserttia. Myrsky lähestyi, siitä annettiin varoitus radiossa ja soittajat kertoivat, millaista heillä oli esim. Helsingissä. Kohta meilläkin alkoi ukonilma. Paljon salamoita ja kovaa kolinaa ja jymistelyä.

Sohvi oli kummissaan ja tuli makaamaan sohvalle jalkojen päälle. Minuakin ukonilmat pelottaa. Voiko pelko periytyä? Äiti pelkäsi kovasti, kun heille lapsuuden kotiin oli iskenyt salama ja repinyt puupöydästä palasia ja heitellyt niitä ihmisten päälle. Joku sanoi, että kuin olisi puntarilla päähän lyöty ja jollain naama oli punaisia läiskiä täynnä, kun salama oli siepannut pöydällä olleet kolikot ja heittänyt ne yhden perheenjäsenen päälle.