Tätä kuvaa ei hevin tunnistaisi marraskuun kuvaksi. Niin suurta keveyttä, ei uskoisi marraskuusta löytyvän, ei sellaisia pastellin sävyjä kuukaudesta, jonka mieltää harmaan ja pimeyden kuukaudeksi.

Mieleen tulee Bertol Brechtin runo:" Kun hän oli kuollut, / laskettiin hänet maan sisään / kasvamaan kukkia, / perhosten leikitellen lentää. / Hän oli niin kevyt. / Maa tuskin tunsi hänen painoaan. / Miten paljon tuskaa tarvittiin, / kunnes hän oli niin kevyt."

Minun marraskuulle on käynyt juuri noin.