Olen hakemassa Elmaa kirkolle johonkin juhliin. Hän istuu kiikkutuolissa omassa tuvassaan ja minä tuolilla vastapäätä. Yhtäkkiä muistan, että olen ottanut lasillisen. Voi, kuinka me nyt voimme lähteä autolla liikkeelle. Kuinka olen voinut näin töpätä, enhän edes juo koskaan? Ja nyt vielä kun on näin tärkeät juhlat, Elma on niin kovasti odottanut. Paljonkohan niitä promilleja on? Miten nopeasti ne haihtuvat? Mitä sanoisin ja miten, nolottaa, painan katseen lattiaan ja juttelen niitä näitä. Kun nostan pääni, huomaan, että olen

 

puhunut itsekseni, että

kiikkutuoli on

 

tyhjä

 

vielä se hiukan kiikahtelee, siitä näkee, että joku siinä on istunut vasta äsken.

 

Juoksen hädissäni  ulos, huudan: Elma, Elma, Elmaelmaelmaaaaa!

Kukaan ei vastaa, säntään sisälle, ryntään kammariin, saunaan, jokapaikkaan,

yhtä tyhjää kaikkialla,

oma äänetön ääni huutaa takaisin:

Mikset vahtinut, siitäs sait. Olisit huolehtinut paremmin!

 

Menen Elman pojan makuhuoneeseen, sinne minne tämä kuoli. Siitä johtaa ovi johonkin toiseen huoneeseen, jota en tiennyt Elmalla olevankaan. Se on juhlahuone, ei paljon muuta kuin sänky valoisien tapettien seurana, ja sängyllä viltti mykkyrällä. Huone on kylmä. Menen viltin luo, nostan hiukan peitettä ja sen alla makaa Elma sykkyrälle käpertyneenä, ihan pieneksi kuihtuneena.

   – En minä nyt sinne juhliin jaksa, mene sinä vaan, Elma sanoo hauraasti.

Ravistan päätä, en minäkään.

 

Yritän soittaa enolle, ettemme tule, jos hän kertoisi äidille, ettei turhaan odota. Mutta kännykässä vilistää vain englanninkielistä tekstiä kuin asemien ilmoitustauluilla. Enkä saa sitä pois, en pääse hakemaan nimiä enkä soittamaan kenellekään.

 

– Vien sinut tupaan, eihän täällä kylmässä kukaan. Eihän kukaan yksin, sanon Elmalle.

 

Käärin varovaisesti viltin Elman ympärille, silitän kevyesti harmaita hiuksia, jotka on laitettu kauniisti juhlaa varten. Nostan mytyn syliin. Miten kevyt ihminen onkaan lähtiessään, kuin linnunpoikanen, niin avuton ja hauras, niin tyhjiin riisuttu kuin viiden gramman uni. Enkä ole enää varma, onko siinä mytyn sisällä Elma vai oma äiti.