On hanget korkeat nietokset, vaan eipä ole meillä. Järvellä oli vielä jäätä, mutta vesikerros lillui sen päällä. Talventörröttäjätkin olivat moisesta ihmeissään. Pikkaisen oli vielä aatonaattona lunta varjoisimmissa paikoissa. Koko joulun lämpötila kesti plussan puolella ja monen lenkin aikana satoi silkkaa vettä. Niinpä saattoi rauhassa ihailla joulukuusta, poltella kynttilöitä ja kuunnella iki-ihania joululauluja, jossa sentään  oli lunta,  jäätä  ja olla vaan  köllötellä, lueskella ja kuunnella radiota. Aivan mahtavan puhutteleva oli Taiteilijan joulusaarna tänä vuonna. Kannattaa kuunnella ylen Areenalta jos jäi tuo Olavi Uusivirran varttituntinen kuulematta. Todella oivaltavia totuuksia etäällä olemisesta, keskipisteen ja keskipakovoiman merkityksestä, jääkaapin tehtävästä ja joulusaarnasta. Kamera jäi suosiolla kotivahdiksi, joten hautausmaakuvatkin jäivät tänä jouluna ottamatta. Lapsuuskodin pihamaalla sinisessä sadevesihämärässä liehui karjalanviiri, jonka tämän syksyn myrskyt olivat repineet riekaleiksi.


DSCN3410-normal.jpg

DSCN3429-normal.jpg

DSCN3441-normal.jpg

DSCN3450-normal.jpg

DSCN3481-normal.jpg


Valokuvatorstain haasteena on kuvata joulutunnelmia.

Ja bonushaasteena tehdä jotain hyvää jollekin tuntemattomalle.

No enpä juuri ketään tavannut mutta levotonta omaatuntoa rauhoittaakseni laitoin naapurille joulukirjeen ja lahjoitin jouluvuohen jollekin köyhälle perheelle kehitysmaihin. Jouluna korostuu eriarvoisuus. Toisilla on kaikkea liikaa ja toisilla ei mitään, joku joutuu miettimään joulunakin sitä, miten saisi jotenkin jokapäiväisen kaurapuuronsa hankittua.  Naapuri laittoi lämmittävän kiitosviestin ja sen voimalla jaksoin itsekin alkaa viettää joulua, innostuin jopa koristelemaan joulukuusen ja ripustamaan siihen tuon valkean riekon, jonka sain työpaikalta lahjaksi.