Kirjoittajan pimeys: valo, pihalla<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
ihan eksynyt lause vaeltaa.
Pimeyttä torjumassa Irja Sinivaaran kurssilla 26 – 27.1.2007 Savitaipaleen kansalaisopistossa. Irja on loistava ohjaaja, osaa jakaa valoa, osaa arvostaa kirjoittajaa, osaa etsiä eksyneelle polun, pään, on koko sielullaan mukana. Löytyy kokemusta, avarakatseisuutta, tarkkanäköisyytä ja lämpöä, josta muillekin jakaa.
Kurssin oppeja:
1. häpeälause on siedätyshoitoa
2. rehellinen valehtelu on kirjoittajan työtä, puhumalla totta on helppo valehdella
3. mikä on johtomotiivisi? hyödynnä hirvikärpästä, laajenna sen merkitys hyönteistä suuremmaksi
4. kuvaus, kerronta, kuva / niiden suhde; jos pelkkää kerrontaa, teksti jää yksiulotteiseksi
5. odotushorisontti = vihje, alun esine tai luontokuva on muutakin kuin esine tai luontokuva; jos alussa ase, viimeistään lopussa sillä on ammuttava
6. älä unohda mennyttä, kaunokaiseni (Riitta)
7. juonia? eihän elämässäkään ole juonia
8. älä sääli käyttää deleteä, laita hännät kansioon
9. rakasta henkilöitäsi
10. ole uskollinen itsellesi
11. kirjoita vähintään virke tai pari päivässä
12. meidän täytyy aina arvostaa toisiamme, kun ajattelemme; kirjoittaminen on ajattelemista
13. metsä vastaa, kun ihminen vaikenee (Hilkka)
14. moraalista: älä katso ylhäältäpäin, älä ole besserwiser; pohdi, käytä eri näkökulmia
15. iloittele kielellä
16. niukistele! saat tehoa
17. leikkaa rohkeasti
18. luovan kirjoittamisen tehtäviä ei voi tehdä väärin (miten lohdullista!)
Olen ollut pitkään sitä mieltä, etten hallitse proosaa. Vähitellen alan ymmärtää, miksi: kuvauksen, kerronnan ja kuvan suhteessa on liikaa klikkiä, suhde ontuu kuin meidän hevoskopukkavainaamme, jota ei edes ollut. Löysin lääkkeitä. Miten sinua rakastankaan, ei kun ponkaisu hirvikärpäsen siiville ja ihmettelemään maailmaa.
Kiitos Irja. Kiitos kaikki. Sain teiltä vähintään hirvikärpäsen siivet, joilla pääsen lentoon.
Kommentit