tuntuu että nyt tarvittaisiin pientä näkäräistä kedon kukkaisbaarista, pieni mesitilkkanen, vielä kerran kesää, kun syksy tekee tuloaan, puu pinoaa lehtensä sikin sokin, ja ruoho lakastuu, ja tuuli käy, tuuli käy, ja muurahainen kellahtaa pesäänsä

 
tuntuu että nyt tarvittaisiin, kun lokakuu levittää painonsa, elämänmittaisen henkäyksen jokaiselle ruohonkorrelle, jokaiselle neliösentillä paineita mitataan baareilla, elämän ja kuoleman mittayksiköitä lasketaan, muurahainen suree ystäväänsä, joka litistyi jonkun saappaan alle kesken neulasenhakumatkan, ei siinä mitkään baarit auta, ei häntä enää ole, ei ole,
 
eikä häntä, minun pihlajanmarjahyytelötäti on poissa, niin poissa kesä, niin poistuu lapsuus ihminen ihmiseltä, ulkoilmabaarissa vielä syödään, popsitaan nuotiossa kypsennettyä leipää, juodaan suruntilkkaa, jos itse saisin päättää, niin juuri lokakuussa haluaisin lähteä, silloin valo on vielä puissa, linnut lähdössä, tämä lohtu vielä niille, jotka jäävät kuuran keskelle vilkuttamaan.