Palvelukseen halutaan: Taivaan lintuihin tottunut kedon<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

kukkien kastelija

          (Torsti Lehtinen: Mahdolliset maailmat – Aforismeja, s. 10)

17.4.2008

Syvyydestä minä loistan, joutomaiden reunoilta, ojien pientareilta, tien vieriltä viljelen valoa, keskeltä kuoleman varjon laaksoa loistan keltaista väriä päivääsi. Kuuletko minun huutoni, näetkö minun toivoni, sinä sulava lumi, painava murhe, takkuillen nouseva päivä, sinä ojissa loriseva samea kevätvesi. Ja minä katson. Me olemme selvinneet tämänkin päivän yli, kaikkien mustien hetkien ohi, pakkasen ja tuiskun läpi. Niin monena päivänä syvän  haudan partaalla hoiperrellen.  Elämä jatkuu. Sittenkin. Ilman hämärän suojaa, ilman alleen peittävää lumikerrosta, niin paljaana, niin haikeana, niin täynnä ikävää. Kun katson kukkaa, unohdan hetkeksi kaikki pelkoni, kuoleman varjot, elämänväsyneet uurteet joutomaiden reunamilla, ojien penkereillä, viimeisen läheisen kasvoilla.

20.4.2008

Näsiä kukkii, on äidin syntymäpäivä,

olisi

jäät järvessä, valo vieraana valossa ja haudalla

linnut laulupuiden oksilla  

etkä

sinä enää tule illalla

kotiin