Sininen ja valkoinen on maailma joulukuun alun hämärässä itsenäisyyspäivän aattona. Laukunsuonlaidalla kokosin savottakamppeita aamulla ja laittelin eväsreppua selkään, kun piskuinen lumikko tuli seurailemaan touhuja. Kaivoin äkkiä kameran esille, tietysti säädöt ihan pöhelikössä, eikä lumikon uteliaasta kurkistuksesta näy kuvassa jälkeäkään. Miten joku voikin olla niin puhtaan valkoinen, rohkea ja vikkeläkinttuinen! Kuin itse Totuus. Se kipitti suoraan kohti ja sitten teki täyskäännöksen ja painui piiloon kuloheinän sekaan. Mutta jäi kuvaan sentään jotain sinistä hämärää ja valkoista lumiriitettä ja koivuja, suomalaisen sielunmaiseman hempeyttä ja harvennetuista koivuista tehtyjä kuitupuita, josta tulee aikanaan valkoista paperia. Vielä kun pinojen merkiksi iskee lippukepit ja niihin ripustaa sinista nauhaa, on näkymä lähes sinivalkoinen. Illalla otin vielä lähikuvan pihakoivusta, jotta pääsisi lähemmäksi sinisen sinisyyttä.
 
 
 
Valokuvatorstain haaste: Sininen ja valkoinen