<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Metsäpaloalueella

 

Saavut paikalle. Tunnetko vielä kytösavun, viereisen suon, kesäisen aamukasteen, nousevan hellepäivän tuoksut? Tunnetko, kuinka ne nousevat muistoista, läpi vuosien, pilkistävät läpi lumen kuin paljaaksi karisseet mustikanvarvut, kuin sinisiipisten päiväperhojen liito. Miten silloin suritkaan puiden kuolemaa.

 

Sitkeitä ovat männyt,  elävinä edelleen huojuvat tammituulessa. Musta kaarna kertoo  polttavan vieraan lähentelyistä. Miten paljon opittavaa meillä. Vain yksi pikkukuusi kalliolla on  kuivettunut.

 

Tuollakin kankaalla taas ensi kesänä vanamot. Hauraudessa niiden voima.

 

 

 353330.jpg

 Salaman sytyttämä metsäpaloalue 13.7.2002. Kuivahkon kankaan 40-vuotiasta männikköä. Yhtä karrella voi olla ihmismieli. Toisinaan tarvitaan salama, tarvitaan tuli, että voisi uudistua, että voisi antaa tilaa uudelle kasvulle.

 

"Kaskisavuun laaksot verhouu, en mä iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puuntopilvi, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen. "(Ulkomuistista pala Eino Leinon Nocturnea yhteen pötköön kirjoitettuna).

 

Miksi joku kestää ja toinen mustuu, kuivuu, häviää? Miksi juuri siihen puuhun salama iski? Miksi juuri minulle kävi näin?

 

 

 

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />