860567.jpg

Eilen illalla lenkillä lainakoiran kanssa. Olimme litimärkiä. Edellisenä yönä heräsin kaatosateeseen.  Päivälläkin lotisi ja litisi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perjantaina  oli Pertun päivä. Pertusta alkaa syksy, tiesi vanha kansa, ei kannattanut enää kylvää ruista. Mitä Perttulina, sitä seuraavat yhdeksän viikkoa.

 

Silloinki satoi kaatamalla.

 

Syksy on tullut. Sade. Keltaisia lehtiä, punertavia mustikanvarpuja. Sienien ylösnouseminen. Hämärät kynttiläillat. Kirjakin lähti kohti uusia silmiä ja käsiä.

 

Lisää säähän liittyviä vanhan kansan viisauksia: Jos ei ole mikkelin riitteitä, ei ole pyhäinmiesten suvea.

Jos syyskuussa lehmän lanta jäätyy, niin se on marraskuussa sulana.

Antin pakkaset tietävät suojasäätä jouluksi.

 

Aiheesta lisää:

http://www.peda.net/veraja/jklmlk/palokanylaste/ymparistokasvatus/globe/saa-lumi-jajaasanastoajasanontoja

 

860568.jpg

 

Viime yönä puhelin unien kanssa.

 

Yläkerta kertoo suhteestamme henkisyyteen, portaat kuvaavat suhteita eri osien välillä. Ikkuna kuvaa suhdetta ympäristöömme. Nämä yleisellä tasolla. Mutta jokainen uni on henkilökohtainen, sillä on viesti.

 

"Uni on kirje. Jokainen uni, jota ei ole kuunneltu, on kuin kirje, jota ei ole avattu.

 

Minun varjoni on osa minua ja heijastaa fyysistä hahmoani tässä valossa, tässä hetkessä, samoin uneni ovat osa minua. Ne heijastavat öisille valkokankaille minun mieleni maisemaa juuri tässä, juuri nyt."

 

Mielenkiintoisia ovat unet. Mutta kuinka saada ne kuvat sanoiksi paperille? Sitä olen yrittänyt, pursuillut, rönsyillyt, viiden gramman unesta on paisunut seitsemän tonnin painoinen. Aivan toivoton tapaus!

 

 

(Suuri Unikirja, päätoimittaja Raisa Vuohelainen, Wsoy 1998)