Sinä yönä, kun joutsenet muuttivat, sinä valkokaulaisena yönä, kun kevätpihka tuoksui mäntyjen yllä, siinä siipien läiskiessä sinä puit yllesi Etolan sadetakin keltaista, pyöreintä kokoa. Sinä yönä minut riisuit. Sinä riisuit paitani napit. Sinä riisuit harsoisen harmaan pumpulipaidan ja puhalsit. Puhalsit kevyesti kainalooni, kipeään kainaloon, josta oli leikattu kuun kokoinen sirpale.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sinä yönä, sinä valkokaulaisena yönä, kun kevätpihka tuoksui mäntyjen yllä, minä hajosin ja lensin, väistyin tieltäsi valkokaulaisten matkaan. Sinä yönä sait loistaa  koko kirkkaudellasi, täysinäisenä,  kokonaisen yön.