vuorenpeikon luolassa
mieleni syövereissä
pimeyden kätkyissä
sielläkin tunnet minut
tuhansien hiekanjyvien joukosta
tiedät, missä kuljen tahi lepään
lahjoitat yön, kirkkaamman
kuin päivänpaiste
 
eikä pimeys enää pimeää
eikä yö enää yötä
vaan valoa,
yksi silmällinen tuhatvuotista kirkkautta
yön keskellä